Amen, amen, sanoi rovasti.
Niin nousivat kaikki pöydästä ja rovasti otti toisen vahakynttilän ja valaisi Görtzin sisälle siihen kamariin, jossa hänelle oli vuode laitettu. Jälkimmäisenä kulki Pihlgren kantaen tuota kallista miekkaa ja silkkiliinaan käärityltä papereita.
Görtz käveli varsin ylpeänä, vaan heitti sitten tekotukan ja liivit eräälle tuolille ja aikoi niinikään kannussaappaat jalassa viskautua rovastin sänkyyn, jossa sänkyvaatteina oli mitä hienointa palttinaa. Siitä kävi rovasti nurjamieliseksi ja ja rupesi siitä syystä vetämään Görtzin jaloista saappaita, mutta Bomgarten pidätti häntä sanoen: Te olette liian kelpo mies, vetääksenne noin likasia saappaita. Mutta jos tahdotte kutsua piikanne vetämään, niin hän sen tehköön!
Kutsukaa tänne kamaripalvelijani, pyysi Görtz.
Minä olen rehellinen ruotsalainen, vastasi Bomgarten, ja voin tulla toimeen ilman kamaripalvelijaa ja renkiä, jos niin on pakko. Teidän tulee kiittää herra rovastia, joka tahtoo antaa piikansa vetää saappaanne…
Piika tuli heti, vaan ei voinut saada saapasta jalasta ja Bomgarten kielsi kerran vielä sekä Pihlgreniä että rovastia häntä auttamasta. Vihdoin täytyi tytön istua saappaille, ja niin ratsastaen nytkyttämällä vetää ne hyvin hitaasti pois ja Görtz irvisteli ja oli yhä vihasemman näkönen, mutta ei nytkään sanaakaan virkkanut.
Jos salaneuvos nyt kauniisti tahtoo lukea iltarukouksensa ja kiittää hyvästä päivätyöstä, niin ei mikään häntä sitä tekemästä estä, sanoi Bomgarten ja pisti hänen käteensä vuoteelle yhden noita Cartesiuksen pakanallisia latinakirjoja, jonka hän Görtzin tavaroista oli tavannut. Mutta tämä ei kirjaan koskenut, kuiskasi ainoastaan hiljaa itsekseen:
Le rideau descend. Je sors, Je sors d'une grande tragédie; le héros et sa belle patrie, les amants malheureux sont morts. Allons nous coucher, c'est fini! Allons nous coucher, c'est la nuit!
Niin, nyt on peli meidän hallussa, sanoi Bomgarten. Aikasin huomisaamuna saavat rovastin rengit auttaa ruunun palvelijoita viemään miestä Uddevallaan ja sieltä eteenpäin ratsuväen saattamana Tukholmaan! Mutta ennen kaikkea täytyy meidän laatia kertomus tästä vangitsemistapauksesta ja heti tänä yönä lähettää se pääkortteliin, Norjaan. Ei ole ketään muuta kuin Pihlgren, jolle sen kirjeen voin uskoa.
Sen herra översti tietää, vastasi Pihlgren, että jos joskus joku palvelija on uskollisesti ottanut vaikeita tehtäviä suorittaakseen ja rehellisesti ja huolellisesti ja kenties rohkeastikin…