— Housut hyvää pukinnahkaa taikka hirvennahkaa kolmella napilla säämiskällä päällystetyt.
— Pahastipa ne on satula hangannut. Pian siinä on pyllyssä silmät. Mutta voisihan Elias katsoa sinulle parin uusia matkalla. Mutta hattu ja käsineet. Missä ovat hattu ja käsineet?
— Ne ovat aitan arkussa, — sanoi Aksel Freedrik. Ulriikka luki:
— Käsineet suurilla kauloilla keltaiseksi säämystettyä, pitävää ja lujaa härännahkaa ja kädensija pukin- tai vuohennahkaa. Kengät hyvää Ruotsin vahanahkaa ja hihnat ehjästi leikatut. Anturassa yksi sisuspohja ja yksi välipohja. Kengänsoljet vaskea.
— Kengät ja vahanahkasaappaat ovat täällä ja kelpaavat vielä. Voit saada minun kannukseni. Sinusta pitää tulla uljas ruotsalainen knihti, rakas poikani.
— Kaulaliina, yksi mustaa Ruotsin villaharsia, viisi korttelia pitkä ja runsaasti yhdeksää tuumaa leveä puolen kyynärän pituisilla parduaaninauhoilla kummassakin päässä, sekä kaksi valkoista.
— Ne saa Elias ostaa sinulle Örebrossa.
— Pistooleja, kaksi paria. Pistoolihuotrat mustaa nahkaa ja kaulus ruusutettua villavaatetta.
— Saat ottaa minun pistoolini. Ja minun miekkani on kunniallisessa reilassa vasikannahkatupessa ja kannin hirvennahkaa. Sellaiselta pitää Ruotsin soturin näyttää! Meidän on nyt ajateltava Eliaan varustusta ja säälittävä evässäkit ja muut.
Aksel Freedrik oikoi käsiään.