— Pöhöhölöttäjä! Petitmaitre! Kunnon pässinpää!
— Kapteeni kohtelee minua kuin renkiä, vaikka minulla on edukasioonia ja olen kulkenut Franskassa, niin, seissyt itse Vaubanin edessä.
— No, mitäs Vauban sanoi?
— Mitäkö sanoi?
— Niin juuri.
— Va-t'en! — se sanoi, sillä se oli hänen omalla portillaan ja minä olin tiellä.
— Jeesus! Jeesus! Alas vankkurilta ja paikalla! Tänne kaksi miestä ja ottakaa se otus kultatuolille!
Ranskan Mauno kokosi tohvelit ja peruukit yönuttuun ja otti sen selkäänsä ja nosti vähän väliä nenälasia silmälleen.
Kun hänet oli kannettu kuivalle, pysähtyi Oxehufvud hänen eteensä, niinkuin oli, pitkä, kaponen ja tummanpunainen poskiltaan ja pienet mustat viikset nenän alla.
— Kuulkaa nyt, munsööri, mitä hän oikeastaan sodassa tekee? Aikooko hän yletä?