Jos Rehnskiöld nyt olisi herennyt viheltämästä, olisi Lewenhaupt vielä voinut hillitä itsensä ja ottaa esille povestaan paperikäärön ja istua pöydän päähän, mutta sen sijaan suuttui tuo kunnianarvoisa ja muuten niin harvapuheinen mies yhä pahemmin ja pahemmin. Hän kääntyi kahdella mielellä ja meni ulko-oveen päin, mutta siinä hän äkkiä pysähtyi, ojensi itsensä ja löi kantapäätä yhteen niinkuin halpa sotamies. Nyt lakkasi Rehnskiöld. Ovi aukeni. Jääkylmä tuulenhenki puhalsi kamariin ja vänrikki ilmoitti niin korkealla ja venytetyllä äänellä kuin vahti, joka kutsuu tovereitaan aseisiin:
— Hää-änen majesteettinsa!
Kuningas ei enään ollut entinen soaistunut ja ihmettelevä puolilapsi. Ainoastaan poikamainen vartalo ja kapeat hartiat olivat entiset. Takki oli nokinen ja likainen. Uurre vähän ylöspäin nousseen ylähuulen ympärillä oli tullut syvemmäksi ja hiukan irvistävämmäksi. Nenää ja toista poskea oli pakkanen vikuuttanut, ja silmäluomet olivat reunasta punaiset ja turvonneet pitkällisestä palelemisesta, mutta ennen aikojaan paljastunutta päälakea seppelöi ylöskammattu tukka niinkuin okainen kruunu.
Hän piti nahkalakkiaan molemmissa käsissään ja koetti peitellä kainouttaan ja ujouttaan kankealla ja kylmällä koukeroimisella ja kumarsi hymyillen kullekin läsnäolevalle.
He kumartelivat monet kerrat vielä syvempään ja kun hän oli ehtinyt keskilattialle, pysähtyi hän ja kumarsi rasittuneena vielä pari kertaa molemmille puolille, vaikka vähän lyhemmin ja nähtävästi aivan sitä ajatellen mitä hän aikoi sanoa. Sitten jäi hän seisomaan pitkäksi aikaa aivan ääneti.
Sitten astui hän Rehnskiöldin luo ja tarttui lyhyesti kumartaen hänen takinnappiinsa kiini.
— Tahdon pyytää, — sanoi hän, — että ylhäisyytenne hankkii minulle pari kolme tavallista sotamiestä vartioksi pienelle retkelle. Minulla on jo kaksi henkivartijaa kanssani.
— Mutta, teidän majesteettinne! Tällä seudulla vilisee kasakoita. Jo se, että on ratsastettu teidän majesteettinne leiristä tänne kaupunkiin niin pienellä vartioväellä, oli kovin uskallettua.
— Noo, joutavia! joutavia! Ylhäisyytenne tekee niinkuin olen sanonut. Joku läsnäolevista kenraaleista, jolla on aikaa, voi myöskin nousta satulaan ja ottaa miehen mukaansa.
Lewenhaupt kumarsi.