Olin hyvin mielissäni saadessani nähdä oikeita orjalaivoja ja tutkia niitä tarkasti ja kauan kiikarillani. Ne olivat sangen kummallisia laivoja, pitkiä ja matalia, ja vaikka niiden mustissa rungoissa ei näkynytkään ollenkaan muita värejä, olivat ne hyvin siron näköiset, ja niiden mastot, piirut ja purjeet näyttivät olevan mitä parhaimmassa kunnossa. Katsoessa niitä olisi hyvinkin voinut ajatella niiden olevan mieluummin innostuneitten purjehtijain kelluvia asumuksia kuin maailmassa esiintyvän mitä inhoittavimman kaupan välittäjiä.
Tarkastellessani niitä näin meitä lähinnä olevan kuunarin laskevan soutuveneensä veteen ja miehitettynä tulevan laivamme sivulle. Muudan raitaiseen paitaan ja valkoisiin housuihin pukeutunut mies, joka oli käärinyt punaisen silkkivyön pistooleineen ja tikareineen vyölleen, kiipesi kannellemme ja pyysi, murteellista englanninkieltä käyttäen, puhutella kapteeniamme. Isäni kysyttyä, mitä hän halusi, sanoi hän tulleensa kysymään, voisiko isäni luovuttaa heille muutamia välttämättömiä elintarpeita heidän päällystöään varten täysipainoisia espanjalaisia kultarahoja vastaan. Isäni sanoi ensin, ettei hän halunnut olla missään tekemisissä orjakauppiasten kanssa, mutta espanjalainen sanoi hänelle kysymyksen olevan pakosta, sillä ellei isäni suostuisi antamaan heille noita tavaroita vapaaehtoisesti, jossa tapauksessa hän saisi runsaan maksun, olisivat hänen laivansa Santa Maria ja Santiago tarpeeksi vahvat pakottamaan hänet myöntymään.
Kun isäni huomasi, että hän parhaiten suoriutuisi asiasta myöntymällä toisen pyyntöön ja koettamalla ansaita niin hyvin kuin suinkin, jatkoi hän keskusteluaan tuon vastenmielisen vieraan kanssa annettuaan ensin käskyn stevartille. Heidän siinä puhuessaan tuli Pentlea kokasta, jossa hän oli ollut työskentelemässä, ja me hämmästyimme kaikki huomatessamme, miten espanjalainen häntä katseli ja heti puhutteli häntä omalla kielellään saaden myös samalla kielellä vastauksen.
"Halloo, herra Pentlea!" huudahti isäni. "Tunnetteko tämän henkilön ja osaatteko puhua espanjan kieltä?"
"Kyllä, kapteeni. Muutamia vuosia sitten olin perämiehenä eräässä ameriikkalaisessa kuunarissa, joka teki matkoja New Orleansin, Kuban ja Mobilen välillä, ja espanjan kielen taito oli meille välttämätön. Tutustuin tähän herra Camachoon Havannassa, ja puhuttelin häntä sittemmin monta kertaa sekä siellä että Santiagossa. Mutta silloin oli hän kunnon aluksessa, jolla ei ollut orjakaupasta aavistustakaan."
"Hyvä on! Mutta koska haluan olla niin vähän tekemisissä kuin suinkin orjakauppiasten kanssa ja voimatta mitään tällaisille vastenmielisille sattumille, niin ottakaa selville, koska nyt kerran ymmärrätte hänen kieltään, mitä hän haluaa, että suoriutuisimme kaupasta ja pääsisimme heistä erilleen niin pian kuin suinkin."
Camacho ja Pentlea keskustelivat kauan viimeksimainitun kirjoittaessa muistiin orjakauppiaan haluamat tavarat. Koska me voimme luopua niistä helposti, käski isäni heti avata luukut, jotta ne saataisiin kannelle.
Laskeuduin Jack Adamsin mukana ruumaan auttaakseni häntä laatikkojen ja paalujen kokoamisessa yhteen nippuun kannelle nostettavaksi. Kun olimme päässeet alas, sanoi hän minulle, saatuaan varmuuden, ettei puheemme enää kuuluisi mihinkään:
"Tiedän, ettei minun tehtäviini kuulu huomauttaminen upseerien käytöksestä, mutta tuon espanjalaisen puhe perämiehellemme ei merkitse hyvää. Vaikka en osaakaan puhua espanjan kieltä, en ole sentään turhan vuoksi oleskellut Länsi-Intiassa ja Etelä-Ameriikassa. Ymmärrän nimittäin kuulemastani keskustelusta sanan sieltä ja toisen täältä, ja olen aivan varma, ettei tuo noiden molemminpuolinen pärpättäminen koskenut ainoastaan näitä tavaroita. Niin paljon sain nytkin selville, että hän kysyi, miten tämä meidän laivamme purjehtii, ja minne oikeastaan olemme matkalla. Tuollaisia kysymyksiä voi tietysti ystävä aina tehdä toiselle, mutta tuon espanjalaisen ei olisi tarvinnut kirjoittaa perämiehemme vastauksia muistiin ja saat ampua minut vaikka heti, elleivät nuo miehet tunne toisiansa paremmin kuin he ovat tuntevinaan."
"Mitä luulette heidän voivan meille? Luuletteko heidän aikovan hyökätä kimppuumme? Luullakseni pitävät tykkimme heidät loitolla meistä."