Tietysti ymmärsin hänen tarkoittavan pyssyä ja sanoin senvuoksi osaavani varmasti käyttää sellaista. Silloin hän kertoi, että päälliköllä oli sellainen majassaan, ja hän lupasi koettaa varastaa sen minulle. Sanoin hänelle, etten voi tehdä pyssyllä mitään, ellen saa myöskin tuota mustaa pulveria, jota se syöpi, ja siihen kuuluvia sytytinkiviä, joten jos hän onnistuu saamaan pyssyn, on hänen hankittava siihen ampumatarpeetkin. Sen hän sanoi heti muuttavan asian vaikeammaksi, mutta jos lupaan antaa hänelle tuon Tetan erotessamme kaulaani ripustaman helminauhan simpukankuoripalasineen, lupasi hän taivuttaa erään päällikön vaimon, jonka haltuun pyssyyn kuuluvat ampumatarpeet oli jätetty, tuomaan ne meille kanoottiin.
Hän sanoi myöskin, että meidän oli karattava heti seuraavana yönä ja lähdettävä nyt heti kalastamaan, ettei poissaolomme orjien asunnosta herättäisi huomiota. Nyt kun hän oli yhtynyt meihin, oli hän todellakin paljon rohkeampi kuin Duma ja minä yhteensä. Suostuttuamme hänen ehdotukseensa päätimme lähteä, ja vähän ennen auringon laskua työnsimme kanoottimme vesille lähteäksemme muka kalastamaan, mutta pimeän tultua palasimmekin takaisin ja sijoitettuamme matkavarusteemme niiden piilopaikasta kanoottiimme rupesimme odottamaan Pipaa, joksi liittolaistamme sanottiin.
Kun me siinä levottomasti odotimme hänen tuloaan, näimme äkkiä suuren joukon kanootteja joella. Peläten hänen kavaltaneen meidät, aioimme juuri lähteä viemään matkatavaroitamme niiden kätköpaikkaan takaisin, kun me iloisesti hämmästyimme kuullessamme hänen huutavan meille, että hän oli onnistunut saamaan pyssyn ampumatarpeineen. Sitten hän oli irroittanut kaikki nuo kanootit, jotka äsken olivat niin hirveästi säikähdyttäneet meitä, ja pyysi nyt meitä tulemaan hänen avukseen, että hän saisi irroitetuksi loputkin, joita hän ei yksin kyennyt saamaan liikkeelle.
Tunnustan, että Pipan rohkeus ja pyyntö sekä ilahduttivat että hämmästyttivät minua. Kiiruhdin Duman kanssa heti hänen avukseen. Saimme pian kaikki kylän kanootit veteen ajelehtimaan myötävirtaan, lukuunottamatta kolmea tahi neljää, joita emme yhteisin voiminkaan saaneet liikkeelle, koska ne olivat niin suuret. Etteivät batekelaiset voisi käyttää niitä takaa-ajoomme, sitten kuin he olivat huomanneet meidän pakomme, särjimme ne käyttökelvottomiksi. Niin pian kuin olimme saaneet tämän viisaan ja välttämättömän turvallisuustoimenpiteen suoritetuksi, sijoituimme omaan kanoottiimme. Duman ja Pipan ruvetessa melomaan sain minä tilaisuuden tarkastella Pipan tuomaa pyssyä, joka oli ainoa batekelaisten siihen aikaan omistama ampuma-ase.
Se oli niin omituisen näköinen vehje, että se Englannissa olisi varmasti ostettu johonkin museoon tahi vanhain tavarain kauppaan, sillä sellaisella ei siellä kukaan olisi uskaltanut ampua. Piippu oli hirveän pitkä ja kiinnitetty tukkiin useilla kapeilla vaskirenkailla. Perä, johon oli naulattu pieni norsunnahkapalanen estämään sitä kulumasta, oli koristettu leikkauksilla ja seepran nahasta valmistetulla kärpäsläpällä, puhumattakaan siitä, että se oli hyvin suora ja kömpelö. Mutta vaikka se olikin tuollainen kömpelö ja raskas ase, huomasin sen lukon kumminkin olevan hyvässä kunnossa. Tuolla Tetan lahjalla vaihtamassani patruunakotelossa oli paitsi ruutia ja muutamia rautaisia kuulia myöskin piikiven kappaleita. Pantuani sellaisen paikoilleen latasin pyssyn ja harjoittelin vähän aikaa sillä tähtäämään. Sitten asetin sen huolellisesti kanootin pohjalle saadakseni sen heti käsiini tarpeen tullen. Tartuin sitten melaan yhtyäkseni Duman ja Pipan ponnistuksiin pidentää meidän ja entisten isäntiemme välistä matkaa, ennenkuin pakomme huomattaisiin.
Virran suosiollisella avulla olimme päässeet noin seitsemän penikulman päähän, kun tulen loimu ilmaisi meille, että kylän asukkaat oli hälyytetty liikkeelle. Huomasimme pian, ettei vaara uhannut meitä ainoastaan takaa, vaan myöskin edestäpäin. Hälyytys levisi pian, ja tulet syttyivät palamaan sekä takanamme ja sivuillamme että edessäkin päin. Jouduimme nyt pulaan, uskaltaisimmeko mennä virran keskelle, jolloin mahdollisesti olisimme voineet eksyä suunnasta sen järvimäisellä laajennuksella, vai pysyttelisimmekö lähellä rantaa, jolloin varmasti osaisimme oikeaan.
Pipan mielestä oli tuo viimeiseksi mainittu ehdotus parempi, mutta Duma puolusti ensimmäistä. Luotin niin paljon naistoverimme vaistoon ja urhoollisuuteen, että yhdyin häneen, ja me pysyttelimme kulkiessamme noin viidensadan metrin päässä rannasta. Vaikka meidän joskus olikin herettävä melomasta ja oltava aivan hiljaa, karttaaksemme sivuuttamistamme kylistä lähteneitten kanoottien miehistöjen huomiota, onnistuimme välttämään kaiken takaa-ajon ja pääsemään paikkaan, jossa virta jälleen kapeni entisensälaiseksi, noin viisisataa metriä leveäksi joeksi. Virta oli nyt niin voimakas, että me ennen päivänkoittoa toivoimme pääsevämme viimeisen batekelaiskylän ohi sellaisten ihmisten luo, jotka mielellään auttaisivat Dumaa ja Pipaa pakoon.
Auringon noustua saavuimme erään kylän läheisyyteen, jossa Pipa sanoi kerran ennenkin käyneensä ollessaan veljensä kanssa kauppamatkoilla. Hänen mielestään oli meidän rohkeasti turvauduttava tuon kylän asukkaihin, ennenkuin takaa-ajajamme meidät saavuttaisivat. Suostuin Duman kanssa hänen ehdotukseensa, koska koko yön kestänyt aherrus oli väsyttänyt meidät kokonaan. Päästyämme maihin pyysi Pipa heti rohkeasti saada puhutella päällikköä,> jonka nimenkin hän sattui muistamaan. Mies tulikin heti katsomaan, mitä oli tapahtunut.
Sitten kuin Pipa oli sanonut sanottavansa, vastasi päällikkö olevansa voimaton vastustamaan batekelaisten hyökkäystä. Mutta jos me suostuimme antamaan hänelle vanhan pyssymme, lupasi hän kätkeä sekä meidät että kanoottimme ja jos batekelaiset tulisivat, sanoa heille, että me olimme sivuuttaneet heidän kylänsä pysähtymättä lepäämään. Sitten hän lupasi opastaa meidät suorinta tietä maitse Pipan omaan kylään, jonne hän luuli meidän ehtivän noin viidessä päivässä, jos jaksamme kulkea nopeasti.
Ilmeisesti oli tämä parhain keino päästä pakoon. Nousimme heti maihin, ja kanoottimme vedettiin erääseen läheisyydessä olevaan poukamaan ja upotettiin sinne. Sitten opasti päällikkö meidät paikkaan, jossa hän sanoi meidän voivan olla aivan turvassa takaa-ajajiltamme ja jossa me saisimme oleskella niin kauan, kunnes meidän etsimisestämme oli luovuttu. Voidakseni olla kiinnittämättä kenenkään huomiota vaaleihin kasvoihini olin maalannut koko ruumiini joen mudalla, ja oleskellen syrjässä Duman ja Pipan selvitellessä asioita onnistui minun pysyä tuntemattomana. Vaikka uudet ystävämme olivatkin suostuneet pettämään batekelaiset niin mitättömän asian kuin kolmen karanneen orjan vuoksi, olisivat he luultavasti sittenkin kavaltaneet meidät, jos he olisivat huomanneet minut valkoiseksi mieheksi.