Ihmissyöjäin vankina: Seikkailuja Afrikan aarniometsissä

by Verney Lovett Cameron

Jonkun ajan kuluttua näimme heidän rupeavan rakentamaan jonkinlaista aitausta aukeaman ympärille paaluista ja oksista. Heidän tarkoituksensa oli nähtävästi saartaa meidät niin, ettemme voisi murtautua läpikään, ja vangita meidät kuin rotat loukkuun.

Muutamat miehet tulivat nyt toivottomiksi sanoen luulevansa, että kaikki nuo vapauttamamme orjat oli siepattu kiinni. Tipolo ei niin ollen voinut tulla avuksemme, joten meidän oli parasta antautua, sillä pahempaa kohtaloa kuin orjaksi joutuminen ei meille kumminkaan valmistettaisi. "Ja mieluummin", sanoivat he, "rupeamme Mona Mkullan orjiksi kuin kuolemme."

Kun Hatibu kuuli tämän raukkamaisen ehdotuksen, oli hänen vihansa ja suuttumuksensa niin rajaton, että jonkun maalarin olisi pitänyt olla mukanamme sitä ikuistuttamassa. Hän haukkui noita miehiä pelkureiksi ja koiriksi, sanoen, ettei Zanzibarista kotoisin olevien miesten rupeaminen orjiksi tuolle pakanalle voinut tulla ollenkaan kysymykseenkään. Mutta jos he olivat sellaisia raukkoja, että he halusivat mennä, oli heidän lähdettävä heti, jotta muille jäisi enemmän ruokaa ja ruutia. Tämä tulinen suuttumus lopetti heti kaikki puheet antautumisesta, ja kaikki mitä nyt voimme tehdä oli vain kärsivällisesti odottaa apua tai kuolemaa, joka kumminkin lopulta vapauttaisi meidät kärsimyksistämme.

Pari kolme kertaa näyttivät alkuasukkaat aikovan ryhtyä hyökkäykseen, mutta tultuaan meidän pyssyjemme ulottuville, kääntyivät he joka kerta takaisin täyttämättä aikomustaan. Heidän hyökkäyksensä muuttuikin pian vain loukkausten ja ivasanojen huutamiseksi ja illan pimeydessä lähettivät he pyssyillämme asestamansa miehet pitämään meitä valveilla kytevän nuotiomme ääressä. Niin pian kuin olimme päässeet suojaan kuoppiimme, emme välittäneet heidän ampumisestaan rahtuakaan, vaan olimme päinvastoin iloiset tietäessämme heidän tuhlaavan ampumavarojansa tyhjään.

Saartomme kolmantena päivänä oli meidän kestettävä uusi ja tuskallisempi tapaus kuin vielä siihen asti. Eräs mies, jota nuoli oli haavoittanut hyvin lievästi käsivarteen, tuli ilmoittamaan Hatibulle, että hänen käsivarttaan hieman kihelmöi. Koetimme auttaa häntä hautomalla tuota kipeää kohtaa kylmällä vedellä, mutta tuskat vain lisäytyivät, ja pian tärisyttivät häntä hirmuiset suonenvetokohtaukset. Hän pyysi vettä sanoen kuolevansa janoon, mutta ei voinutkaan niellä tippaakaan, sillä hänen kurkkunsa kuristui kokoon eivätkä leuatkaan enää hetken kuluttua auenneet. Hänen tuskansa olivat nyt niin hirveät, että hänen ruumiinsa muuttui niin jäykäksi kuin teräskisko, ja puupalaset, joita hän tempoi käsiinsä, murskautuivat hänen kourissaan säpäleiksi. Joskus vetivät suonet hänen lihaksiansa niin voimakkaasti, että hän taipui taaksepäin kuin luokka, höltyäkseen sitten vähitellen sellaisin töytäyksin, että luulimme hänen repeytyvän kappaleiksi.

Hän sai kestää noita tuskia neljä tahi viisi tuntia, ja ennenkuin hän kuoli, oli kolme muutakin haavoitettuamme sairastunut samoin. Emme voineet huojentaa heidän tuskiansa mitenkään, vaan ainoastaan toimettomina katsella, miten nuo hirmuiset kohtaukset kiduttivat heitä. Noiden kaikkien neljän haavat olivat nuolien aiheuttamat, ja viisi muuta toveriamme, joilla myöskin oli samanlaisia haavoja, säikähti niin nähdessään toveriensa hirmuiset tuskat, että he saivat myöskin kouristuskohtauksia. En voi kuvailla kymmenettä osaakaan heidän kauheista tuskistaan, ja jos voisinkin, ei minua luultavasti uskottaisi. Mainitsen kumminkin väitteeni todisteeksi, että eräs heistä puri tuskissaan hampaansa niin syvälle kovaan keihäänvarteen, ettei sitä hänen kuolemansa jälkeen voitu vetää pois hänen suustaan.

Omituista kyllä eivät ne eloon jääneet haavoittuneet, joilla keihäiden aiheuttamat haavat olivat paljon suuremmat ja selvästi vaarallisemmatkin kuin nuolien tekemät, saaneet ollenkaan kouristuskohtauksia, vaan heidän haavansa paranivat säännöllisesti. Sairaat itse luulivat tuskiensa aiheutuneen myrkytetyistä nuolista, mutta sain sitten myöhemmin selville heidän erehtyneen, sillä alkuasukkaat eivät käytä myrkytettyjä nuolia sodassa, vaan säästävät ne metsästysretkilleen. He varustavat sotanuolensa hyvin kovasta puusta valmistetuilla kärjillä, jotka on teroitettu niin teräviksi kuin neulat, ja olen siinä luulossa, että pistohaava aiheuttaa usein kouristuksia, mutta viilletty tahi lyöty ei.

Kaikki nuo yhdeksän miesraukkaa kuolivat, vähentäen lukumäärämme siten neljäksikolmatta. Haudan kaivaminen kuolleille tovereillemme oli helpommin sanottu kuin tehty, mutta lopulta saimme kuin saimmekin raapituksi maahan noin neljä jalkaa syvän kuopan. Laskettuamme heidät sen pohjalle levitimme heidän päälleen ruohoa ja oksia, ettei multa suoraan putoilisi heidän ruumiilleen. Hatibu, joka oli kasvatettu Hamees ibu Sayfin kodissa Zanzibarissa, siunasi heidät muutamilla koraanin säkeillä. Eloonjääneet tekivät kaikkensa haudataksensa nuo toveriraukkansa uskontonsa sääntöjen mukaan.

Tämä kauhea tapaus näytti vähentävän toveriemme rohkeutta hyvin paljon, ja kuiskaukset, että antautuisimme, alkoivat jälleen kiertää. Vihdoin keksin keinon rohkaistakseni tovereitani, ja kerrottuani sen Hatibulle hyväksyi hän sen heti. Piirittäjämme olivat nimittäin suojellaksensa itseään auringolta rakentaneet olkikattoisia suojuksia vallinsa viereen, ja koska aika heistäkin oli alkanut tuntua pitkältä, olivat he huvitelleet jakamalla ne moneen osaan ruohoista valmistetuilla seinillä, jotka aurinko oli jo ennättänyt kuivata rutikuiviksi.

Ehdotin, että neljän aikaan aamulla, jolloin kaikki nukkuivat raskaasti, ryömisin sinne tulivehkeet mukanani ja sytyttäisin kaikki nuo ruohomajat tuleen, mutta Hatibu ei olisi mitenkään sallinut minun lähteä yksinäni. Selitin, että yhdellä miehellä oli paljon suuremmat mahdollisuudet onnistua kuin useammalla, ja tunnustettuani olevani velvollinen tottelemaan häntä pyysin, että saisin kumminkin suorittaa tuon työn yksinäni. Pitkän keskustelun jälkeen hän suostuikin. Kun hän nyt huomasi, että vihollisemme voisivat menetellä samoin meitä kohtaan, jolloin ei meillä olisi mitään pakopaikkaa, kuten heillä, käski hän miesten purkaa kattomme ja suojuksemme ja polttaa ne ollaksemme varmat, ettei meidän ainakaan tarvitsisi pelätä yleistä tulipaloa.