Silloin kuulimme pyssyjen pauketta ja hetken kuluttua miesten huutoja.
Vieressäni seisova Hatibu alkoi huutaa: "Allah il Allah! Wanguana,
Wanyamwesi, Tipolo! Tapelkaa, miehet, tapelkaa, olemme saaneet apua!"
Ahdistajamme kääntyivät nyt ympäri ja pakenivat. Seuratessamme heidän pakoaan näimme noin viisisataa pyssyillä varustettua miestä ajavan heitä takaa kuin lampaita.
XX.
NYANGWEHEN.
Niin, me olimme saaneet apua, mutta, voi, pyörähdettyämme katsomaan näimmekin, että pari meistä viidestä viimeisestä taistelijasta oli kuolettavasti haavoittunut. Ainoastaan Hatibu, minä ja eräs kolmas Bilal-niminen mies voimme toivoa paranevamme haavoistamme, vaikka luullakseni kirurgeista olisivat meidänkin saamamme naarmut olleet huomiota herättävät.
Uteliaat kyselijät ympäröivät meidät pian ruveten hoitamaan haavojamme. Muutamien pelastajaimme ajaessa takaa pakenevia vihollisiamme puhdistivat toiset paikan taistelun merkeistä kantaen toveriemme ruumiit hieman syrjään haudattaviksi ja heittäen Washenzien, joiksi näitä alkuasukkaita sanottiin, raadot viidakkoon tervetulleeksi ruoaksi petolinnuille, shakaaleille ja hyenoille.
Majat ja katokset kohosivat pian maasta kuin sienet sateen jälkeen. Jonkun ajan kuluttua palasivat takaa-ajajatkin ajaen edellään vangiksi ottamiaan alkuasukkaita. Sitten saapui leiriin aina tämän tästä melkoisia miesjoukkoja, joissa oli useita valkoisiin paitoihin ja turbaaneihin pukeutuneita vaaleaihoisia miehiä.
Heidän päällikkönsä oli muita hieman pitempi mies, jonka mustassa parrassa ja viiksissä oli jo paljon harmaita karvoja. Hänen ihonsa oli aivan vaalea vaikkakin hieman kellahtava, nenä oli ylpeästi kyömyssä ja tummissa silmissä oli mitä ystävällisin ilme, vaikka olikin selvää, että suuttumus voi sen pian muuttaa ankaraksi ja välähteleväksi. Vasemmassa kädessään oli hänellä tupessaan oleva kaksiteräinen miekka, joka näytti melko vaarattomalta. Hänellä oli mukanaan eräs kaksitoistavuotias poika, jolla oli kaksipiippuinen nallinlyöpä luodikko olallaan.
Tämä mies oli tuo kuuluisa Hamees ibu Sayf eli Tipolo, kaikkien norsunluuta ja orjia hakevien Tanganjikajärven toisella puolella käyneitten arabialaisten päällikkö ja suojelija. Hänellä oli sellainen vaikutusvalta miehiinsä, etteivät muut kyenneet hänen kanssaan ollenkaan kilpailemaankaan. Ollen useamman kuin parinsadan Zanzibarista kotoisen olevan pyssyillä varustetun vapaan miehen ja orjan ja kuudensadan alkuasukkaan päällikkö voi hän hyvin suoriutua kaksoistehtävästään pitää kurissa sekä kantajia että ryösteleviä säännöttömiä joukkoja, koska kaikki nuo miehet tottelivat häntä ehdottomasti ja olivat hänelle uskolliset.
Paitsi joukon ainoata puhdasveristä arabialaista, Hamees ibu Sayfia, olivat siellä Zanzibarista kotoisin oleva Wasuahili, Wamerima rannikolta, Muinyi Dugumbi, Habib wadi Nassur, Juma wadi Hamed, Muinyi Heri ja Hamad ibu Ghasib, kaikki kauppiaita, mutta eivät kumminkaan sen mahtavampia kuin noin seitsemänkymmenen sotilaan komentajia kukin. Näiden kuuluisain kauppiasten joukkoon oli myöskin yhtynyt useita Zanzibarissa asuvien kauppiaitten vapaita tahi uskottuja orjia pienine kymmenmiehisine osastoineen.