Muistella, että lapsena olen monasti tullut tänne Bicêtreen katselemaan suurta kaivoa ja hulluja!
18.
Tätä kirjoittaessani on lamppuni valo vaalennut, päivä sarastaa, kappelin kello on lyönyt kuusi.
Mitä tämä merkitsee? Vartija on astunut koppiini, hän on riisunut lakkinsa, tervehtinyt minua, pyytänyt anteeksi, jos on häirinnyt, on kysynyt minulta karkeaa ääntänsä lempeäksi muuntaen, mitä haluaisin aamiaiseksi… Olen vavahtanut. — Huomennako siis?
19.
Siis huomenna.
Vankilan päällikkö on itse käynyt luonani. Hän on kysynyt, kuinka hän voisi olla minulle apuna ja hyödyksi, on ilmaissut toivonsa, ettei minulla olisi mitään valittamista hänestä ja hänen alaisistaan, on erikoisen huolekkaana tiedustellut vointiani ja kuinka olen yöni viettänyt; jättäessään kopin hän on puhutellut minua herraksi!
Huomenna siis!
20.
Hän ei luule, tuo vartija, että minulla on mitään valitettavaa hänestä ja hänen alavartijoistaan. Hän on oikeassa. Olisi väärin, jos valittaisin; he ovat tehneet tehtävänsä, he ovat vartioineet minua hyvin, ja ovathan he olleet kohteliaita tänne tullessani ja täältä lähtiessäni. Eikö ole syytä olla tyytyväinen?