— Päätös pannaan täytäntöön huomenna Grève-torilla, hän jatkoi lopetettuaan, nostamatta katsettaan leimatusta paperistaan. — Me lähdemme täsmälleen kello puoli kahdeksan Conciergerieen. Hyvä herra, lienette niin erinomaisen ystävällinen ja seuraatte minua?
Muutamaan hetkeen en kuunnellut enää mitään. Päällikkö haasteli papin kanssa; sanantuoja yhä tuijotti paperiinsa. Katsahdin ovelle, joka oli puoliavoimia. — Ah, minua kurjaa! neljä sotamiestä oli käytävässä!
Oikeudenpalvelija toisti kysymyksensä tällä kerralla katsahtaen minuun.
— Kuinka vain haluatte, — vastasin hänelle. — Mieliksenne.
Hän tervehti minua sanoen:
— Minulla on kunnia tulla noutamaan teitä puolen tunnin perästä.
Sitten he jättivät minut.
Hyvä Jumala, joku keino paeta! keino mikä tahansa! Minun täytyy päästä vapaaksi! Täytyy! Heti! Ovista, ikkunoista, katon salvoksesta! vaikka minun täytyisi hirsille jättää omaa lihaani!
Oi raivoa! piruja! kirousta! Tarvitaan kuukausia hyvin työasein murtamaan tämä seinä, eikä minulla ole edes naulaa eikä tuntiakaan aikaa!
22.