Vavahdin kuin olisi hän puhunut minusta.
— En, — sanoi pappi, joka vihdoinkin oli kuullut, — minulla ei ole ollut aikaa lukea päivän sanomalehtiä. Katsastan niihin vasta illalla. Kun olen kuten tänään koko päivän toimessa, pyydän ovenvartijaa säilyttämään lehdet iltaan saakka ja luen ne vasta kotiin saavuttuani.
— Joutavia, — jatkoi sotilas puhetta, — on mahdotonta, ettette tiedä sitä. Pariisin uutista, päivän uutista!
Puutuin puheeseen:
— Minä luulen tietäväni.
Sotilas katseli minua.
— Te! Todellako? No, mitä tiedätte?
— Olette utelias, — sanoin minä.
— Kuinka niin, herra? — vastasi sotilas. — Kullakin on oma poliittinen kantansa. Kunnioitan teitä kyllin luullakseni, että teilläkin on joku. Minä puolestani olen sitä mieltä, että kansalliskaarti on jälleen muodostettava. Olin aikoinani komppaniani kersantti, ja se totisesti oli varsin miellyttävää.
Keskeytin hänet.