— En luule, että siitä oli kysymys.
— Mistäpä siis? Sanoitte tietävänne uutisen…
— Puhuin toisesta, joka niinikään pitää Pariisia tänään vireissä.
Tuo lurjus ei minua ymmärtänyt; hänen uteliaisuutensa heräsi.
—- Toisesta uutisesta? Mistä helkkunasta teillä on uutisia? Mikä se on, jos suvaitsette, herra hyvä? Tiedättekö te, herra apotti, mikä se on? oletteko siitä hajulla enemmän kuin minä? Tehkää minutkin viisaaksi, pyydän. Mistä on kysymys? Nähkääs, pidän uutisista. Kerron ne hovioikeuden herra presidentille, ja se huvittaa häntä.
Ja tuhannen muuta lörpötystä. Hän puhutteli vuoroon pappia, vuoroon minua; minä vastasin vain olkapäitäni kohauttaen.
— No, — hän virkkoi minulle, — mitä siis ajattelette?
— Ajattelen, — vastasin, — etten ajattele enempää tänä iltana.
— Ah! Siinäpä se! — hän pisti väliin. — Kas niin, olette kovin alakuloinen! Hra Castaing kyllä puheli.
Sitten hetkiseksi vaiettuaan: