— Kuljetin hra Papavoinea; hänellä oli saukonnahkainen lakki, ja hän poltteli sikaaria. Ne neljä la Rochellen nuorta miestä haastelivat vain keskenään. Mutta hekin siis puhuivat.
Jälleen hän vaikeni ja jatkoi tovin kuluttua:
— Niitä hulluja! niitä intoilijoita: heitä surkutteli koko mailma. Mitä teihin tulee, niin huomaan, että olette todella hyvin mietteissänne, nuori mies.
— Nuori mies! — sanoin hänelle; — olen teitä vanhempi. Jokainen kuluva neljännestunti vanhentaa minua vuoden.
Hän kääntyi kokonaan, tarkasteli minua jonkun hetken typerän kummastuneena; sitten hän alkoi nauraa hohottaa.
— No no, laskette leikkiä, — minua vanhempi! Voisin olla isoisänne.
— En laske leikkiä, — vastasin hänelle vakavasti.
Hän avasi tupakkakukkaronsa.
— Kuulkaa, hyvä herra, älkää pahastuko; hyppysellinen nuuskaa, älkääkä kantako kaunaa.
— Olkaa huoletta, minulla ei ole pitkälti aikaa kaunaa kantaa.