Hetkeksi vaiettuaan hän jatkoi miltei arkaillen:
— Kuulkaas, olette markiisi, — erinomaista. Mutta teillä on yllänne aika kaunis päällysnuttu, joka ei teitä enää suuriakaan hyödytä: hakkuri sen teiltä ottaa. Antakaa se minulle, minä myyn sen saadakseni nuuskaa.
Riisuin päällystakkini ja annoin sen hänelle. Hän alkoi taputtaa käsiään lapsekkaan iloisena. Huomatessaan minun paitahihasillani värjöttävän hän sanoi:
— Teitä paleltaa, herra; ottakaa tämä. Ulkona sataa, te kastutte likomäräksi, ja rattailla pitää istua säädyllisissä pukimissa.
Puhuessaan hän riisui avaran harmaan hamppunuttunsa ja pujotti sen ylleni. Annoin hänen sen tehdä.
Nojasin sitte seinään, enkä voi sanoa, minkä vaikutuksen tuo mies minuun teki. Hän oli alkanut tutkia luovuttamaani takkia, ja yhtenään hän päästeli ilonhuudahduksia.
— Taskut ovat ihka uudet! Kaulus ehjä! Saan tästä vähintäin viisitoista frangia. Onnenpotkaus! Saan nuuskaa kuudeksi viikokseni!
Ovi aukeni. Meitä tultiin noutamaan molempia; minua siihen huoneeseen, jossa kuolemaantuomitut odottavat hetkeänsä; häntä Bicêtreen vietäväksi. Hän astui nauraen keskelle sitä vartiojoukkoa, jonka piti hänet viedä mennessään, ja sanoi poliiseille:
— Kas niin! Älkää vain erehtykö. Olemme vaihtaneet pukua, herra ja minä. Mutta älkää panko minua hänen tilalleen. Saakeli! Ei se sopisi minulle ollenkaan nyt, kun minulla on jotakin, millä hankkia nuuskaa.
24.