Oh! Jospa hänen sijaansa mentäisiin hakemaan joku nuori kyläpappi, joku vanha kirkkoherra, mistä vain, ensimäisestä seurakunnasta, — jospa hänet löydettäisiin lietensä äärestä, raamattuaan lukemasta, mihinkään valmistumattomana, ja hänelle sanottaisiin:
— Eräs mies viedään kuolemaan ja teidän pitää lähteä häntä lohduttamaan. Teidän pitää olla paikalla, kun hänen kätensä sidotaan, kun hänen hiuksensa leikataan; teidän pitää nousta hänen rattailleen peittääksenne ristiinnaulitun-kuvallanne häneltä pyövelin; teidän pitää tärskyä hänen kerallaan katukiveyksellä aina Grève-aukealle asti; teidän pitää puhkoa hänen sivullaan tuo hirveä, vertajanoava joukko; teidän pitää syleillä häntä mestauslavan kupeella; ja teidän pitää jäädä paikoillenne kunnes pää on siellä ja ruumis täällä.
Silloin hän lähestyisi minua vavahdellen, väristen kiireestä kantapäähän; minä heittäytyisin hänen syliinsä, hänen jalkoihinsa; ja hän itkisi, ja me itkisimme molemmat, ja hän heltyisi kauniisti puhumaan, ja minä saisin lohtua, ja sydämeni sulaisi hänen sydämeensä, ja hän omaksuisi minun sieluni ja minä omaksuisin hänen Jumalansa.
Mutta mitä on tuo vanhus minulle? mitä olen minä hänelle? Jonkinlainen onneton yksilö, varjo, jommoisia hän on nähnyt jo tukuittain, ykkönen, joka lisätään mestattujen suureen lukuun.
Olen ehkä väärässä torjuessani hänet näin. Ehkä hän on hyvä ja minä huono. Ah! eihän se ole minun vikani. Kuolemaantuomitun henki turmelee ja lakastuttaa kaiken.
Minulle tuotiin ruokaa; he ovat luulleet, että minun on nälkä, Herkullinen ja valikoitu pöytä, kananpoikasta, luulen, ja muuta hyvää lisäksi. Kas niin! Istahdin syömään; mutta ensimäistä palaa suuhun viedessäni se putosi kädestäni, niin karvaalta ja haisevalta se minusta tuntui…
31.
Sisään astui herrasmies, lakki päässä; hän tuskin vilkaisikaan minuun. Hän kehitti auki mittanauhan ja alkoi mittailla alhaalta ylös muurin kiviä, puhellen kovalla äänellä, milloin: "oikein on", milloin: "ei sovi".
Kysyin vartiosotilaalta, kuka se oli. Hän vastasi, että se oli joku vankilan käyttämiä arkkitehtiapulaisia.
Hänenkin uteliaisuutensa oli lopulta herännyt. Hän vaihtoi muutaman hillityn sanan ovenvartijan kanssa, joka oli häntä seurannut. Tarkastettuaan minua sitten hetken kiinteämmin ja nyökäyttäen kevyesti päätänsä hän alkoi jälleen puhella lujalla äänellä jatkaen mittauksiaan.