43.
Hän on raikas, hän on ruusuinen, hänellä on suuret silmät, hän on kaunis.
Hänen yllään on pieni hame, joka pukee häntä hyvin,
Otin hänet syliini, asetin polvilleni ja suutelin hänen hiuksiaan.
Miksei hänen äitinsä ole mukana? — Äitini on sairas, isoäiti niinikään. Hyvä on.
Hän katseli minua kummastuneena; häntä hyväillään, syleillään, hän hukkuu suudelmiin ja hän sallii sen, mutta heittää silloin tällöin katseen hoitajattareensa, joka nyyhkytteli nurkassa.
Vihdoin aloin puhua.
— Marie, — sanoin, — oma pikku Marieni!
Puristin hänet voimakkaasti nyyhkytyksien täyttämää rintaani vasten.
Hän äännähti hiljaa.
— Oh! koskee, herra, — hän virkkoi minulle.