— Niin, — hän jatkoi, — en tunne vielä ratkaisua, mutta he eivät lienekään katsoneet tekoa ennakolta harkituksi, ja silloin pääsette pelkällä elinkautisella pakkotyöllä.
— Mitä sanotte? — vastasin kuohahtaen; — sata kertaa mieluummin kuolema!
Niin, kuolema! — "Ja sitäpaitsi", jatkoin itsekseni jollekin sisäiselle äänelle, "mitä vaaraa minulle koituu näin sanoa? Onko koskaan kuolemantuomiota julistettu muulloin kuin sydänyöllä, soihtujen valossa, synkässä ja pimeässä salissa, sateisen kylmänä ja talvisena yönä? Mutta elokuulla, kello kahdeksalta aamulla, näin ihanana päivänä, tuollaisten hyväntahtoisten lautamiesten aikana, se on mahdotonta!" Ja silmäni siirtyivät jälleen katselemaan tuota auringossa kylpevää siroa keltaista kukkaa.
Äkkiä kehoitti puheenjohtaja, joka oli odottanut vain asianajajaa, minua nousemaan. Vartiosto tarttui aseisiin, ja kuin sähköiskusta syöksähti yleisö samalla hetkellä seisaalleen. Muuan vähäpätöinen ja tyhjä olento, joka istui oikeusistuimen edessä olevan pöydän ääressä ja luullakseni oli oikeuden kirjuri, otti nyt puheenvuoron ja luki pöytäkirjan, jonka valamiehistö oli minun poissaollessani laatinut. Kylmä hiki valui pitkin ruumistani; nojasin seinää vasten, jotten kaatuisi.
— Asianajaja, onko teillä mitään sanottavaa rangaistuksen laadusta? — kysyi puheenjohtaja.
Minulla puolestani olisi ollut määrättömästi sanottavaa, mutta en saanut sanaakaan suustani. Kieleni oli tarttunut kitalakeen.
Puolustajani nousi.
Ymmärsin, että hän koetti lieventää valamiesten päätöstä ja asettaa siitä johtuvan rangaistuksen sijaan toista rankaisumuotoa, samaa, jota hän minulle oli sanonut toivovansa ja joka oli minua niin syvästi loukannut.
Kiukkuni oli varmaankin varsin voimakas, sillä en saanut ilmoille niitä tuhansia tunteita, jotka ajatuksiani kuohuttivat. Tahdoin lujalla äänellä toistaa, mitä olin hänelle sanonut. "Sata kertaa mieluummin kuolema!" Mutta hengitys salpautui, ja minä kykenin vain rajusti tarttumaan hänen käsivarteensa ja kouristuneesti kiljahtamaan: — Ei!
Yleinen syyttäjä ahdisteli asianajajaa, ja minä kuuntelin häntä mykän tyytyväisenä. Sitten tuomarit poistuivat, sitten he palasivat, ja puheenjohtaja luki minulle tuomioni.