— No, missä hän on?
Hänen suuret silmänsä olivat kummastusta täynnä.
— Oi, ettekö siis tiedä? Hän on kuollut.
Hän huudahti; olin ollut pudottaa hänet lattialle.
— Kuollut! —- sanoin. — Marie, tiedätkö, mitä kuolema on?
— Tiedän, herra, — hän vastasi. — Hän on maassa ja taivaassa.
Hän jatkoi itsestään:
— Rukoilen hänen puolestaan hyvää Jumalaa aamuin illoin äitini polvilla.
Suutelin hänen otsaansa.
— Marie, sanele minulle rukouksesi.