— En voi, herra. Ei päivällä rukoilla. Tulkaa tänä iltana minun kotiini, silloin sen teille sanelen.
Olin kuullut kylläksi. Keskeytin hänet.
— Marie, minä olen isäsi.
— Ah! — hän huudahti.
Lisäsin: — Tahdotko minut isäksesi?
Lapsi kääntyi pois.
— En, minun isäni oli paljon kauniimpi.
Peitin hänet suudelmiin ja kyyneliin. Hän tahtoi irroittautua syleilystäni huutaen:
— Teidän partanne tekee minulle pahaa.
Nostin hänet jälleen polvilleni ihailevasti katsellen hänen silmiään ja sitten kysyin: