Juuri silloin liittyi odottava santarmivartio saattueeseen.
— Lakit päästä! lakit päästä! — kirkuivat tuhannet suut kuorossa. —
Niinkuin kuninkaalle.
Silloin nauroin minäkin, julmaa naurua, ja sanoin papille:
— Heiltä lakit päästä, minulta pää lakista.
Ajettiin käyden.
Quai-aux-Fleurs tuoksui; on kukkaismyyjäisten päivä. Kaupustelijat ovat jättäneet kojunsa minun tähteni.
Vastapäätä, miltei sen nelikulmaisen tornin edessä, joka kohoaa palatsin yhdestä nurkkauksesta, on kapakoita, joiden suojat ovat tungokseen asti täynnä katselijoita, onnellisia, jotka ovat saaneet niin hyvät paikat. Varsinkin naisia. Päivä on varmaankin hyvin satoisa ravintolanisännille.
Pöytiä, tuoleja, rakennustelineitä, ajoneuvoja vuokrattiin. Kaikki vilisivät katselijoita. Ihmisveren kaupustelijat huusivat täyttä kurkkua:
— Kuka haluaa paikkoja?
Minussa heräsi raivo tuota joukkoa kohtaan. Teki mieleni huutaa: