DONA LUCREZIA. Se tapahtui tänä aamuna ja minä tiedän, että hän oli koko aamupäivän yhdessä erään tytön kanssa, jonka nimi on Fiammetta.
GENNARO. Ei, arvoisa rouva.
DON ALPHONSO. Teidän ylhäisyytenne saamat tiedot ovat nähtävästi epätarkat. Sallikaa minun tutkia. Kapteeni Gennaro, oletteko te tuon rikoksen tekijä?
DONA LUCREZIA suunniltaan. Täällähän tukehtuu! Enempi ilmaa! Minun täytyy saada hengittää! (Hän rientää ikkunan luo, kulkien Gennaron ohi ja sanoen hänelle hiljaa ja nopeasti.) — Sano, ett'et sinä sitä tehnyt.
DON ALPHONSO syrjään. Hän kuiskasi hänelle jotain.
GENNARO. Herttua Alphonso, Kalabrian kalastajat, jotka minut kasvattivat ja jotka uittelivat minua jo nuorena meressä tehdäkseen minusta voimakkaan ja rohkean miehen, antoivat minulle elämän ohjeen, joka usein saattaa vaaraan hengen, mutta ei koskaan kunniaa: tee mitä sanot, sano mitä teet. — Herttua Alphonso, olen se mies, jota etsitte.
DON ALPHONSO kääntyen dona Lucrezian puoleen. Olette saanut herttuallisen sanani, arvoisa rouva.
DONA LUCREZIA. Tahtoisin puhua pari sanaa kanssanne, monsignore.
Herttua antaa vartijoille ja ovenvartijalle merkin poistua vangin kanssa viereiseen huoneeseen.