Dona Lucrezia, Don Alphonso.
DON ALPHONSO. Mitä tahdotte, rouva?
DONA LUCREZIA. Tahdon, don Alphonso, tahdon, ett'ei tämä nuorukainen kuole.
DON ALPHONSO. Mutta hetki sitten te syöksyitte tänne sisään kuin myrskytuuli hermostuneena ja itkien, vaikeroitte minulle häväistyksestä, joka teille oli tapahtunut, vaaditte huutaen ja minua häväisten, rikollisen päätä, pyysitte minulta herttuallista kunniasanaani, ett'ei hän saisi astua ulos täältä elävänä; minä suostuin velvollisuuteni mukaisesti pyyntöönne ja nyt te tahdotte, ett'ei hän enää kuolisi. Kautta kaikkivallan, tämä on hiukan kummallista, hiukan omituista.
DONA LUCREZIA. Minä en tahdo, että tämä nuori mies kuolee.
DON ALPHONSO. Arvoisa signora, aatelismiehillä niin vanhoilla kuin minä ei ole tapana jättää lupauksiansa täyttämättä. Olette saanut kunniasanani ja nyt pitäisi minun se peruuttaa. Olen vannonut, että rikollisen on kuoleminen. Hän on kuoleva. Sieluni kautta, saatte määrätä, millä tavoin hän on kuoleva.
DONA LUCREZIA hymyillen ja hellästi. Don Alphonso, don Alphonso, todellakin, me puhumme tyhmyyksiä, te ja minä. Katsokaa, se on totta, minä olen kauhean oikullinen ihminen. Isäni hemmoitteli minua, nähkääs. Pienestä pitäen tottelivat kaikki minun pienimpiäkin oikkujani. En tahdo enää sitä, mitä tahdoin neljännestunti sitten; tehän tiedätte, don Alphonso, että olen aina ollut semmoinen. Kuulkaahan, istukaa tähän, minun viereeni, puhukaamme vähän, hellästi, sydämmellisesti, niinkuin mies ja vaimo, niinkuin hyvät ystävykset.
DON ALPHONSO tekeytyen kohteliaaksi. Dona Lucrezia, olette sydämmeni valittu ja minä olen kovin onnellinen, jos teitä miellyttää nähdä minut hetkinen jalkainne juuressa.
Istuutuu hänen viereensä.
DONA LUCREZIA. Kuinka tuntuu hyvältä olla yhtä mieltä. Tiedättekö, don Alphonso, että minä rakastan teitä yhä vieläkin niinkuin avioliittomme ensi päivänä, tuona päivänä, jona te niin loistavalla tavalla tulitte Roomaan veljeni Valensian herttuan ja veljenne kardinaali Hippolyte d'Esten välissä. Minä olin Pyhän Pietarin kirkon rappujen parvekkeella. Muistan vieläkin teidän komean valkean hevosenne jalokivikoristeineen ja teidän uljaan kuninkaallisen käytöksenne.