DONA LUCREZIA hiljaa. Taivas!
DON ALPHONSO hiljaa. Se on tehty. (Ääneen.) Jätän teidät, herra kapteeni. Olette vapaa lähtemään Venetsiaan milloin haluatte. (Lucrezialle.) Kiittäkää minua, että jätän teidät kahden kesken hänen kanssansa. Tahdotte kai sanoa hänelle jäähyväiset. Eläkää hänen kanssaan miten parhaiten tahdotte hänen viimeinen neljännestuntinsa.
Menee, vartijat seuraavat häntä.
6:S KOHTAUS.
Dona Lucrezia, Gennaro. Koko ajan näkyy Rustighello pikku huoneessa liikkumatonna lasioven takana.
DONA LUCREZIA. Gennaro, te olette myrkytetty.
GENNARO. Myrkytetty?
DONA LUCREZIA. Myrkytetty.
GENNARO. Minun olisi pitänyt arvata se, olihan viini teidän kaatamaanne.
DONA LUCREZIA. Oh, elkää musertako minua, Gennaro. Elkää ottako minulta sitä vähää voimaa, mikä minulla vielä on jälellä ja jonka tarvitsen vielä muutamia hetkiä. Kuulkaa minua. Herttua on mustasukkainen teidän tähtenne, hän luulee että olette minun rakastajani. Hän ei jättänyt minulle muuta valittavaa kuin joko nähdä Rustighellon pistävän teidät kuoliaaksi tai että minä itse tarjoisin teille myrkkypikarin. Se on kauheata myrkkyä, Gennaro, myrkkyä, jonka paljas ajatteleminenkin saa kalpenemaan jokaisen italialaisen, joka tuntee viimeisten kahdenkymmenen vuoden historian.