GENNARO. Niin, Borgiain myrkkyä.
DONA LUCREZIA. Te olette sitä juonut. Ei kukaan koko maailmassa tunne tämän kauhean sekoituksen vastamyrkkyä, ei kukaan paitse paavi, Valensian herttua ja minä. Katsokaa, tässä näette tämän pullon, joka minulla on aina povellani. Tässä pullossa on elämä, on terveys, on pelastus. Yksi ainoa pisara huulillenne ja te olette pelastettu.
Lucrezia aikoo panna pullon Gennaron huulille, mutta tämä peräytyy.
GENNARO katsellen häntä terävästi. Herttuatar, mistä voin minä tietää, ett'ei tämä ole myrkkyä?
DONA LUCREZIA kaatuen musertuneena nojatuoliin. Oi jumalani, oi jumalani!
GENNARO. Eikö teidän nimenne ole Lucrezia Borgia? Luuletteko, ett'en minä muista Bajazetin veljeä? Niin, minä taidan hiukan historiaakin. Hänelle uskoteltiin, hänelle myös, että Kaarle kahdeksas oli hänet myrkyttänyt, ja hänelle annettiin vastamyrkkyä, josta hän kuoli. Käsi, joka tarjosi hänelle tuon vastamyrkyn, pitää tuota pulloa. Ja suu, joka kehoitti häntä juomaan, se kehoittaa nyt siihen minuakin.
DONA LUCREZIA. Kurjaa minua!
GENNARO. Kuulkaa, signora, minä en anna teeskennellyn rakkautenne pettää itseäni. Teillä on joitain hämäriä tarkoituksia minun suhteeni. Se on aivan ilmeistä. Te varmaan tiedätte, kuka minä olen. Niin juuri, se näkyy teidän kasvoistanne, ja on helppo nähdä, että teillä on joku voittamaton syy, joka estää teitä sitä minulle koskaan sanomasta. Teidän perheenne mahtanee tuntea minun perheeni, ja tällä hetkellä te, minua myrkyttäessänne, ette luultavasti tahdo kostaa minulle, vaan — kuka ties — ehkä äidilleni.
DONA LUCREZIA. Teidän äitinne, Gennaro, te ehkä näette hänet toisellaisena kuin hän on. Mitä sanoisitte, jos hän ei olisi kuin rikollinen nainen niinkuin minäkin?
GENNARO. Elkää panetelko äitiäni! Oh, ei! minun äitini ei ole sellainen nainen kuin te, signora Lucrezia. Oh, minä tunnen hänet sydämmessäni ja minä haaveilen häntä mielessäni sellaiseksi kuin hän on; minulla on hänen kuvansa täällä sydämessäni, en rakastaisi häntä niinkuin rakastan, ell'ei hän olisi minun arvoiseni; pojan sydän ei erehdy äidistään. Minä vihaisin häntä, jos hän olisi teidän kaltaisenne. Ei, ei! Minussa on jotain, joka sanoo minulle kuuluvalla äänellä, että äitini ei ole noita sukurutsauksen, epäsiveellisyyden ja myrkyttämishimon hirviöitä, joita te olette, te nykyajan kaunottaret. Oh! jumalani, minä olen varma siitä, että jos taivaan alla on viaton nainen, siveellinen nainen, pyhä nainen, se nainen on äitini. Oh, hän on sellainen eikä muullainen. Te hänet varmaankin tunnette, ja te ette voi väittää vääräksi, mitä olen sanonut.