DONA LUCREZIA. En, minä en tunne tällaista naista, tällaista äitiä.

GENNARO. Mutta kenelle minä puhun näin? Mitäpä teitä, Lucrezia Borgia, liikuttavat äidin ilot tai surut? Teillä ei ole koskaan ollut lapsia, niin ainakin kerrotaan, ja kiittäkää te siitä onneanne. Sillä jos teillä olisi lapsia, niin he teidät kieltäisivät. Ei onnettomin taivahan hylkykään haluaisi itselleen teidän kaltaistanne äitiä. Olla Lucrezia Borgian poika! sanoa Lucrezia Borgialle: äitini. Oh…

DONA LUCREZIA. Gennaro, te olette myrkytetty, herttua, joka luulee teidän kuolleen, voi tulla millä hetkellä hyvänsä, minun ei pitäisi ajatella muuta kuin teidän pelastustanne ja pakoanne, mutta te sanotte minulle niin hirmuisia asioita, ett'en minä voi muuta kuin jäädä kauhusta kivettyneenä teitä kuuntelemaan.

GENNARO. Herttuatar…

DONA LUCREZIA. Kas niin, tästä täytyy tulla loppu. Musertakaa minut ylenkatseenne alle; mutta te olette myrkytetty, tyhjentäkää heti tämä!

GENNARO. Mitä on minun uskominen? Herttua on kunnian mies, ja minä olen pelastanut hänen isänsä hengen. Teitä, teitä olen minä loukannut. Teillä on syytä kostaa minulle.

DONA LUCREZIA. Kostaa sinulle, Gennaro! — Minä, joka voisin antaa sinulle koko elämäni lisätäkseni yhden ainoan hetken sinun elämääsi, joka voisin vuodattaa vereni kuiviin estääkseni sinua vuodattamasta yhtä ainoata kyyneltäkään, minä, joka voisin istua häpeäpaaluun asettaakseni sinut valta-istuimelle, joka voisin helvetin kidutuksella maksaa sinun pienimmän ilosi, en epäileisi, en valittaisi, vaan olisin onnellinen, suuteleisin jalkojasi, Gennaro. Oh, sinä et koskaan saa tietää mitään muuta minun sydänparastani, et muuta kuin että hän on sinua täysi. Gennaro, aika rientää, myrkky vaikuttaa, sinä tunnet sen hetipaikalla! kuuletko? vielä hetkinen ja kaikki on myöhäistä. Elämä avaa sinulle tällä hetkellä kaksi pimeyttä, mutta yhdellä on vähemmän minuutteja kuin toisella vuosia. Sinun täytyy valita jompikumpi. Valinta on kauhea! Anna minun johtaa itseäsi. Sääli itseäsi ja minua, Gennaro! Juo pian, juo taivahan nimessä!

GENNARO. Hyvä. Jos tässä tapahtuu rikos, niin tulkoon syy siitä teidän päällenne. Sitäpaitse, puhuittepa totta tai valetta, ei maksa vaivaa elämästäni enempää melua pitää. Antakaa tänne.

Ottaa pullon ja juo.

DONA LUCREZIA. Pelastettu! — Nyt, palaa takaisin Venetsiaan niin pian kun ratsusi pääsee. Onko sinulla rahaa?