OLOFERNO. Niin, minä tahtoisin olla runoilija. Tahtoisin voida taivaaseen kohota. Tahtoisin, että minulla olisi kaksi siipeä…
GUBETTA. Niinkuin tällä minun fasaanillani tässä.
OLOFERNO. Minä lausun sittenkin teille sonettini.
GUBETTA. Herra markiisi Oloferno Vitellozzo! minä vapautan teidät lausumasta sonettinne. Antakaa meidän juoda!
OLOFERNO. Te vapautatte minut lausumasta sonettini?
GUBETTA. Niinkuin vapautan koirat minua puremasta, paavin minua siunaamasta, ja ohikulkijat heittämästä minua kivillä.
OLOFERNO. Kautta kaikkivallan! luulen että tahdotte loukata minua, pikku espanjalainen.
GUBETTA. Minä en loukkaa teitä, italialainen jättiläinen. Minä vaan kieltäyn kiinnittämästä huomiotani teidän sonettiinne. Ei muuta mitään. Minun kitalakeni kaipaa enemmän Kypron viiniä kuin korvani runoutta.
OLOFERNO. Teidän korvanne, herra keritty kastilialainen, minä voin sitoa kiinni jalkapohjiinne.
GUBETTA. Te olette jonnijoutava pässinpää! Hyi! Onko koskaan nähty mokomaa? mies on juonut Syrakusan viiniä ja päihtyy niinkuin olisi olutta särpinyt.