Sitte kertoi hän kuninkaantyttärelle, kuinka kaikki tapahtui, meni ilosta itkevän kera linnaan, söi, joi ja kyseli hänen molemmista nuoremmista sisaristaan. Hän sanoi hänelle kaikki, mitä tiesi ja toi erään pullon, jonka piru oli unohtanut ikkunalaudalle. Tämä pullo sisälsi harvinaista taikavettä. Jos sitä joi määrätyltä puolelta, sai jättiläisvoimat, mutta jos joi vastaiselta puolelta, katosi kaikki voima koko vuoden ajaksi. Kurbad joi ja tunsi itsensä niin voimakkaaksi, että hän olisi voinut kantaa koko maan.
Seuraavana aamuna lähti sankari kultalinnalle ja löi kuoliaaksi kolmipäisen pirun. Nyt olivat jo molemmat sisaret vapaat ja tullut nuorimman vuoro. Kun Kurbad astui timanttilinnaan, makasi kuusipäinen piru vuoteessa ja kuorsasi niin, että seinät vapisivat. Eräällä ikkunalaudalla oli juuri samanlainen pullo voima- ja voimattomuusvettä, jollaisen hän oli nähnyt hopealinnassa. Nopeasti käänsi Kurbad pullon niin, että kuusipäisen, joka ei ollut mitään huomannut, täytyisi juoda varmasti väärästä kohden. Sitte etsi hän nuorimman kuninkaantyttären, ihmeen ihanan tytön, joka rukoili häntä mieluummin pakenemaan kuin jättäytymään hirvittävän kuusipäisen kynsiin.
Kurbad nauroi ja arveli: "Siihen kuluu vielä kotvan aikaa."
Molemmat läksivät nyt ilkimyksen makuuhuoneeseen. Kurbad veti miekkansa ja hakkasi yhdellä iskulla nukkuvalta kolme päätä; tämä heräsi tuskasta ulvoen, tarttui taikapulloon ja joi todellakin väärältä puolelta. Kaikki voima katosi häneltä ja hänen vastustajansa oli voittanut pelin. Tällaisen onnellisen lopun jälkeen heittäytyi kuninkaantytär itkien ja riemuiten pelastajansa syliin. Mutta Kurbad ei tahtonut viivytellä, vaan niin pian kuin mahdollista päästä takaisin maan päälle: "Voisinkohan ottaa linnan mukaani", — sanoi hän, ihaillen timanttista loistorakennusta. "Se on helposti tehty", — sanoi kuninkaantytär. - - "Tässä on seppeleeni [Lättiläiset tytöt koristivat ja koristavat päitään vielä tänäkin päivänä mielellään seppeleillä]; käy sen kanssa kolme kertaa linnan ympäri." Kurbad teki niin ja koko suuri loistorakennus muuttui silmänräpäyksessä timanttimunaksi, jonka voi helposti pistää taskuun. Nyt menivät molemmat kulta- ja sitte hopealinnaan takaisin, missä sisaret peläten ja toivoen olivat odottaneet sankarin paluuta. Myöskin nämä molemmat linnat otti Kurbad mukaansa kulta- ja hopeamunan muodossa. Pian saapuivat kaikki aukolle ja heidän sanottuaan tunnussanan, vetivät vartioivat veljet heidät ylös. Kurbad oli viimeinen. Kun hän tarttui köyteen, ja veljet alkoivat juuri vetää, hyökkäsi suunnaton käärme pimeästä köyteen ja puri sen keskeltä poikki. Se oli noita, sen yhdeksänpäisen vaimo, jonka Kurbad oli lyönyt. Käärme katosi yhtä pian kuin oli tullutkin — mutta hän jäi maanalle.
IV
Mitä tehdä? Sitä, että hänellä oli taika- huilu, ei hän muistanut. Hänellä ei ollut muuta keinoa kuin kääntyä takasin. Jonkun ajan kuluttua näki hän talon ja tämän edessä sokean ukon, joka syötti karjaa niukasti ruohoa kasvavalla pihalla, vaikka aivan lähellä oli kaunis, rehevä laidun.
"Miksi piinaat suotta itseäsi ja karjaasi?" — kysyi Kurbad. "Tuolla kauvempanahan on kelpo niitty."
"Tiedän", — vastasi vanhus, — "mutta niitty on erään koirankuonolaisen — hän ei salli sitä."
"Missä sitte asuu koirankuonolainen? Onko hän talossa?"
"Ei tällä haavaa, mutta se on samantekevä; suuri lintu vartioitsee hänen poissaollessaan."