"Onko se niin ankara?"
"Ei juuri ole, mutta hänen herransa sitä tuimempi. Kerran lupasi lintu minun vähän aikaa syöttää tuossa paikassa, mutta samassa oli koirankuonolainen paikalla, puhkasi minulta silmät ja lyö siitä lähtein vuosi vuodelta 'suuren linnun' pojat suurilla rakeilla kuoliaaksi. Ilkimyksellä on tosin taikajuomaa, jonka avulla minä saisin näköni jälleen — mutta kuinka saa sen käsiinsä?"
"Ole huoleti", — sanoi Kurbad, — "minä vapautan teidät hirviöstä, mutta sinun täytyy sitte näyttää minulle tie maanpäälle. Aja nyt karjasi juuri tuolle niitylle."
"Jos vapautat meidät, kantaa 'suuri lintu' itse sinut kiitollisuudesta maanpäälle", — tuumi vanhus ja ajoi karjansa laitumelle. Samassa oli koirankuonolainen paikalla. Kurbad tarttui sitä kuonoon, taivutti sen polvilleen maahan ja antoi nuijansa suhista hirviön selkään, siksi kunnes pehmitetty ilmoitti hänelle, missä taikajuoma oli. Sitte seivästi Kurbad koirankuonolaisen miekallaan lujasti maahan, niin että tämä heitti henkensä. Mutta sankari nouti taikajuoman joka antoi sokealle vanhukselle näkönsä jälleen, ja sitte menivät he "suuren linnun" pesälle. Oli juuri se päivä, jona tavallisesti tuli ankara raekuuro. Mutta pesässä makasivat vielä useimmat poikaset ilman höyheniä. Kurbad peitti heidät omalla ruumiillaan — niin ettei suhisten ja kohisten saapuva raekuuro voinut niille tuoda mitään tuskaa. Silloin laskeutui suuri lintu alas maahan ja sanoi Kurbadille: "Sinun tekosi kautta pääsevät poikaseni vihdoin kerrankin kasvamaan; mitä vaadit siitä palkinnoksi?"
"En mitään", — vastasi Kurbad, — "näytä minulle vaan tie maanpäälle!"
"Tahdon itse sinut sinne kantaa — mutta tie on pitkä ja kulkee yli aution meren. Mene siis ja teurasta kolme maanalaista eläintä, paloittele ne ja ota liha mukaasi matkalle. Kun huomaat, että väsyn, heitä pala lihaa nokkaani."
Kurbad teki, kuten lintu oli neuvonut, löi kuoliaaksi kolme eläintä ja otti lihat mukaansa. Sitte kantoi hänet lintu pois. Yhdeksän päivää ja yhdeksän yötä kesti kulku aution meren yli; silloin huomasi sankari kauhukseen, ettei lihaa ollut enää yhtään jälellä; mutta lintu väsyi silminnähtävästi. Mitä tehdä? Kurbad sipasi miekallaan kappaleen pohjetta vasemmasta jalastaan ja heitti sen linnun nokkaan. Niin saapuivat he vihdoin maihin. Sankari kulki nyt, vaikkakin verta vuotaen ja ontuen iloisena kauvan toivottua päämäärää kohden. Illalla saapui hän kuninkaan kaupunkiin, missä hän löysi morsiamensa, tämän sisaret ja velipuolensa. Ilo oli suuri niin hovissa kuin koko maassakin. Seuraavana päivänä muisti Kurbad ne kolme taikamunaa, otti morsiamensa seppeleen, kantoi sitä määrätyssä paikassa kolme kertaa ympäri, heitti timanttimunan maahan — ja katso! Ihana timanttilinna kohosi hämmästyneen kuninkaan ja hänen kansansa silmien eteen. Samoin kävi myös toisten sisarten seppeleiden ja kulta- ja hopeamunien kanssa. Heti kohta seisoi kaksi mahtavaa linnaa, toinen kullasta ja toinen hopeasta. Nyt pidettiin häät ja kaikki heittäytyivät ilon ja riemun valtaan.
V
Nyt olisi Kurbad rauhallisesti elänyt hovissa, mutta noitakäärme tahtoi toisin. Se ei antanut maalle eikä kansalle mitään rauhaa, noitui karjan, vahingoitti peltoja sekä ryösti lapsia. Silloin päätti nuori kuningas vapauttaa valtakunnan rasituksista. Hän otti kolme sentneriä suolaa ja kolme sentneriä salpietaria selkäänsä ja meni etsimään käärmettä.
Kolme päivää kulettuaan tuli käärme sihisten ja suhisten lentäen ilman halki. Heti heitti Kurbad sen kitaan kolme sentneriä suolaa; sammuttaakseen kauheaa janoaan, kääntyi hirviö ympäri ja meni mereen. Sankari kiiruhti sen jälestä, mutta meri ei ollut vielä hänen näkyvissään, kun jo käärme palasi takasin. Nyt heitti hän sen kitaan kolme sentneriä salpietaria: taaskin kääntyi hirviö merelle, Kurbadin seuratessa hurjaa vauhtia. Mutta hän eksyi pian ja löysi meren vasta kauvan haettuaan.