— Sekin nimi löytyy minun kirjassani; ja minä aijoin jonakin päivänä pyytää teidän majesteettinne lupaa saada rekisteristä poistaa kysym. olevat lehdet, sillä Serbian kuningattaresta ei tämä kirja saa antaa mitään tietoja. Mutta tunnen itseni onnelliseksi, voidessani vielä näyttää nämä lehdet — tässä ne ovat.
Helposti ja paljon etsimättä oli Lazar avannut kirjan siltä kohtaa, mihin oli kirjotettu: "Leski Draga Maschin, syntyisin Lunjevica."
Kuningas Aleksanteri varjosti kädellä silmiänsä, koskei hän tahtonut
Lazarille ilmaista sielunliikutusta, joka silmissä kuvastui.
Hän vapisi levottomuudesta, sillä hän pelkäsi näistä lehdistä löytävänsä jotakin, joka yhdellä iskulla veisi häneltä koko hänen onnensa.
Mutta kun Lazarin ääni kohtasi hänen korvansa, tuntui kuin sentnerin paino olisi sydämeltä vierähtänyt.
— Tässä kirjassa, sanoi poliisipäällikkö mielistellen, — löytyy tuskin yhtään lehteä, joka voi osottaa niin paljon hyvettä, todellista naisellisuutta ja sydämen hyvyyttä kuin nämä.
— Todellakin, puhkesi kuningas sanomaan ilosta väräjävällä äänellä, jonka jälkeen rupesi innokkaasti lukemaan.
Lazar tarkasteli häntä silloin halveksien.
Hän tiesi liiankin hyvin, että hän itse muutamia päiviä sitten Dragan toimesta oli poistanut tästä kirjasta kolme lehteä ja sitten kiinnittänyt toisia niiden sijaan.
Mutta kuningas Aleksanteri ei huomannut, että kiinnitetyt lehdet olivat väriltään valkoisempia kuin kirjan muut lehdet, jotka jo olivat alkaneet kellastua. Hän siis suurimmalla innolla luki, sisäisellä tyytyväisyydellä ja salaisella riemulla, sillä niillä lehdillä ylistettiin Draga Maschinia naisten malliksi, jonka entinen elämä ei kyennyt yhtään ainoata tahraa osottamaan.