Tämä palaa niin pian, tämä papyrossi! sanoi hän puoliääneen itsekseen.
Kun se on loppunut, niin silloin minun elämänikin loppuu.
Nämä savupilvet ovat kuin minun olemassaoloni, joka katoo niin pian!
Ei mikään kynä kykene kuvaamaan, mitä Draga kärsi näiden muutamien minuuttien aikana.
Oi, mitä olisikaan hän antanut, jos olisi voinut saada tälle papyrossille voiman, ettei se olisi koskaan palanut loppuun!
Mutta hän ihaili myöskin Stefanin sankarimaisuutta ja kylmäverisyyttä, jolla katsoi vasten kuolemaa.
Niin, hän oli mies — varustettu miehen koko kauneudella ja hyveillä.
Ja tuolla ylhäällä palatsissa makasi toinen kiemurrellen kouristusten vallassa, se raukka, joka nyt uskalsi ottaa tällaisen miehen elämän.
- Kolme savua vielä, toveri, sitte olen valmis, sanoi Stefan — kolme savua ja sitte — hautaan!
Upseeri viittasi sotilaille, jotka asettuivat pitkään riviin.
Hekin näyttivät synkiltä ja vastahakoisilta, mutta täytyihän heidän tehdä velvollisuutensa.