Hän seisoi vaan parin askeleen päästä Stefanista.
Hän puristi käsillään kuumia ohimoitaan ja silmänsä olivat auki.
Hän olisi tahtonut paeta, mutta ei voinut.
Hänen täytyi katsella tätä kauhistuttavaa näkyä, hänen täytyi, — vastustamaton voima pakotti hänet siihen.
- Jumalan nimeen siis! huusi upseeri, joka oli komentamassa. — Me olemme vaan toimeenpanevat kädet, joiden täytyy sokeasti totella — aseisiin! sotilaat — ojentakaa!
Kiväärit kohosivat, niiden ääni synnytti Dragassa väristyksen, joka kävi läpi luiden ja ytimien!
— Tähdätkää oikein — sotamiehet! huudahti Stefan. Tässä on sydämeni!
Upseeri nosti hitaasti miekan, joka kiilsi kuutamossa.
Sotamiehet ojensivat.
Vielä silmänräpäys, ja se olisi tapahtunut, kaksitoista kuulaa olisi silloin lävistänyt Stefanin rinnan — mutta…