- Minä en usko sitä, minä tiedän sen! huudahti Nicodem pöyhkeästi.
Sitä sanoessaan piti hän kättään ruskealla nahkalippaalla, jonka hän oli pannut samalle tuolille, jossa äsken oli ollut Ravenin huono kapsäkki hirvittävine sisältöineen, ja lausui hiljaisella, mutta terävällä ja helposti kuultavalla äänellä.
- Minkä arvoisen luulet oikeastaan tämän lippaan olevan? Ei, ei, elä koetakaan arvata, et voisi kumminkaan arvata sinnepäinkään. Serbian kuningaskruunu lukemattomine hohto- ja jalokivineen on tässä lippaassa, sisareni on antanut sen minulle, jotta Wienissä saan vaihtaa alkuperäiset kivet väärennettyihin. Niillä ansaitaan miljooneja, Draga ja minä jaamme ne, ja minun pikku Ninetteni saa myöskin osansa siitä. — Mikä sinulla on, Ninette? Sinähän vapiset, miksi hiivit niin pelokkaana minua lähelle? — Kuinka on laitasi, miksi itket? —
Ranskatar kietoi pehmoiset käsivartensa Nicodemin kaulan ympäri ja painoi nyyhkyttäen pikku päänsä hänen rintaansa vasten. Ei tarvinne sanoa, että tämä nyyhkytys oli vaan erinomaisesti mietityn tuuman tulos, sillä Ninette voi, milloin halutti, vuodattaa niin paljon kyyneliä kuin tahtoi ja teeskennellä vaikka kuinka suurta mielenliikutusta.
- Minä vapisen, niin, sinä olet oikeassa, minä vapisen, huudahti hän. Matkustatko Belgradista Wieniin kruunun kanssa, joka on useiden miljoonain arvoinen? — Oi, maailmassa on niin paljon ilkeitä ihmisiä, sinulta ryöstetään kruunu, sinut tapetaan.
- Mitä ajattelet? huudahti Nicodem Lunjevica. — Ei kukaan aavista, että tämä lipas sisältää Serbian kuningaskruunun ja sitte — ei ole niinkään helppoa voittaa, Nicodem Lunjevicaa tahi vetää häntä nenästä.
— On kait sinulla ainakin joku ase mukanasi, minä tarkoitan joku ase, jolla voit oikein puolustaa itseäsi?
Nicodem säpsähti: hän vei ehdottomasti kädet taskuunsa, mutta veti ne tyhjinä takaisin.
- Tuhat tulimmaista, olet ihan oikeassa, Ninette pieni! — puhkesi hän lausumaan. Olin kyllä varomaton, kun en edes varustanut revolveria itselleni, ei minulla ole edes tikariakaan.
- Vähän se sinua hyödyttäisi! sanoi Ninette huolissaan. — Ei, minä vaadin sinua, Nicodem, hanki nyt itsellesi revolveri, niin paljon aikaa on sinulla kyllä, että ehdit hyvissä ajoin asemalle, ennenkuin juna lähtee. — Oma rakkaani, — en voi elää ilman sinua, ja jos sinulle sattuisi joku onnettomuus matkalla, niin olisi se minun loppuni.