Musta veripisara pusertui eräästä suonesta ja tipahti punaiselle samettityynylle.
- Pane lipas kiinni, Harry, ähkyi Ninette, joka oli peittänyt kasvonsa käsillään. — Oi, nuo silmät — sinun onnettoman uhrisi silmät, kuinka lasimaiset ja kuinka nuhdellen ne tuijottavat minua! Ja hänen huulensa — eikö näytä siltä; kuin syvä suru puhuisi näiltä sinertävän vaaleilta huulilta! Pane se lippaaseen ja sulje se taas, joll'et tahdo, että minä menen tainnoksiin.
Nuolennopeudella laski Harry ihmispään samettityynylle, löi kannen kiinni ja ymmärsi nyt taidokkaalla avaimellaan panna lippaan niin hyvin lukkoon, ettei terävinkään silmä huomannut, että se minuutti sitte oli ollut auki.
Mutta kruunun kätki hän kuluneeseen matkalaukkuunsa. Ja tuskin oli se tehty, ennenkuin Nicodem Lunjevican askeleet kuuluivat puutarhassa.
Harry Raven palasi matkalaukkuineen piiloon sängyn alle.
Kuningattaren veli astui sisään kovalla kiireellä ja sanoi ottaen revolverin takkinsa taskusta.
- Nyt, oma Ninetteni, voit olla aivan tyyni, sillä nyt ei voi kukaan tehdä pahaa sinun Nicodemillesi. Tällä revolverilla voin varjella itseäni kuutta miestä vastaan, jos vaaditaan. Ja nyt, yksi suudelma vielä, ja sitte — hyvästi, me tapaamme kolmen päivän perästä.
Hän otti lippaan käteensä takkinsa alle ja riensi ovelle. Mutta hän jäi seisomaan kynnykselle ja huudahti:
- Hyvänen aika, olinpa melkein unohtaa jotakin, joka on aina välttämätöntä matkalla. Rakkaani, en löytänyt tohveleita kotoani; mutta yhdet ovat täällä sinun sänkysi alla; minä menen ottamaan ne sieltä, jotta saisin jotain mukavuutta vaunussa.
Ja asettaen lippaan tuolille riensi Nicodem ovelle, joka vei sänkykamariin.