Ninette oli pyörtymäisillään; vaikkakin hän oli rohkea ja kylmäverinen, niin ajatus, että Lunjevica kumartuisi alas ottamaan tohveleita sängyn alta, teki hänet melkein mielettömäksi. Hän värisi sen rakkaan miehen puolesta, joka oli sängyn alla, ja vapisi ajatellessaan, että pitäisi menettää ne sädehtivät jalokivet, jotka koristivat kuningaskruunua.
Nicodem oli jo sänkykamarissa ja oli laskeutunut polvilleen katsoakseen sängyn alle, missä tohvelit olivat, mutta silloin repäisi Ninette hänet ylös ja painoi tuskasta sykkivää sydäntänsä vastaan.
- Ei, lupaa minulle Nicodem, lupaa minulle, sanoi hän raukeasti, ettet pane maata tänä yönä! Oi, niin pian kuin olet nukkunut, voidaan tulla ryöstämään kruunu sinulta ja tappaa sinut, sitä minun sydämeni aavistaa. Ja siksi — minä tahdon nyt kerran olla oikein julma sinulle — siksi et saa ottaa tohveleita mukaasi, Nicodem. Rakas, rakas Nicodem, tottele nyt tämä ainoa kerta pikku Ninetteäsi, joka niin sydämellisesti sinua rakastaa ja tahtoo varjella sinua kaikesta pahasta!
Nicodem Lunjevica oli ihastuksissaan ranskattaren hellästä rakkaudesta.
- Oikeastaan vaadit sinä minulta hyvin paljon, sanoi hän. Mutta ehkä olet oikeassa, ehkä se on parempi, etten anna johtaa itseäni kiusaukseen, enkä sulje ollenkaan silmiäni tänä yönä. — Hyvästi siis viimeisen kerran, oma Ninetteni, ja ole uskollinen!
- Uskollinen kuolemaan asti! huudahti Ninette painolla kuten hyvä näyttelijä ainakin. — Tervetuloa takasin ja Jumala suojelkoon sinua, rakas Nicodem!
Tuskin oli ovi sulkeutunut nuoren upseerin jälkeen, ennenkuin hän vaipui sängylleen istumaan ja huusi painaen kädet rintaansa vasten:
- Harry — Harry, tule tänne syleiltäväkseni! Oi se olisi ollut hirmuista, jos hän olisi keksinyt sinut!
- Se oli onni meille, että hän luopui tohveleistaan, sanoi vaivalla englantilainen, joka oli pakkautunut pois epämukavasta asemastaan ja jonka oikea käsi piti tiukasti kiinni tikarin kahvasta. Näetkös, Ninette, tämä oli minulla jo valmiina häntä vastaanottamaan ja jos hän olisi pistänyt päänsä sängyn alle, olisin minä samalla hetkellä leikannut hänen kaulavaltimonsa tällä veitsellä. Sillä ihmisellä on enemmän onnea kuin ymmärrystä.
Mutta nyt emme enää ajattele Nicodem Lunjevicaa! jatkoi englantilainen aivan toisella äänellä. — Nyt olemme me yksin ja meillä on kolme kokonaista päivää saadaksemme oikein nauttia toistemme seurasta. Sitte katoan minä Belgradista ja vaihdan meidän kruunumme puhtaaseen rahaan. — Oh, kuinka saappaani puristavat; Ninette kulta, joudu pian ja anna minulle sen kunnon Nicodemin tohvelit! Tuolla näkyy riippuvan hänen silkkinen yötakkinsa. Nyt laitan vähän mukavaa itselleni, toivon, että hänellä on hienoja sikarejakin jossain.