Sikareja, viiniä, ruokaa — mitä vaan tahdot! huudahti Ninette. Ja hän palveli julmaa rakastajaansa sellaisella hellyydellä, että se olisi ollut kunniaksi parhaalle vaimolle, kietoi hänen ympärilleen silkkisen yönutun, laskeutui polvilleen hänen eteensä, pannakseen hänen jalkaansa pehmeät tohvelit ja kantoi hänelle ruokaa ja juomaa. Ja toisiaan hyväillessään nauroivat he sille tyhmeliinille, Nicodem Lunjevicalle, joka kruunun asemasta vartioi matkallaan ihmispäätä.
SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
Kuninkaan salapoliisi.
Kun Nicodem Lunjevica saapui asemalle ja hyppäsi pois rattailta, jotka olivat hänen sinne tuoneet, oli hänellä töin tuskin aikaa ostaa pilettiä ja juosta asemasillalle, sillä juna oli juuri lähdössä.
Konduktööri juoksi kiireesti avaamaan ensi luokan vaunua, ainoata, joka oli junassa, ja Nicodem Lunjevica riensi siihen kallisarvoinen lipas kädessään.
Hän oli oikeastaan ajatellut hankkia yksinäisen vaunun, sillä hän pelkäsi jokaista matkakumppania ja tahtoi olla yksin aarteinensa.
Mutta nyt ei ollut enää valitsemisaikaa.
Tuskin oli hän vaipunut istumaan punaisella sametilla päällystetyille tyynyille ja asettanut lippaan vierelleen, kun veturi lähti liikkeelle.
Kaikki oli tapahtunut niin pian, ettei NicodemilLa ollut ollenkaan aikaa katsella ympärilleen vaunussa.
Kun hän nyt teki sen, huomasi hän katossa olevan kaasulampun valossa, ettei ollut yksin, että vaunussa oli toinenkin herra.