- Kyllä, kapteeni, vastasi Aza.
- Hyvä, tuo ne sitte tänne, minä odotan sinua tällä paikalla. Me emme vietä yötä Belgradissa, vaan palaamme heti maanalaiseen asuntoomme.
Neljännestunnin kuluttua, jolla aikaa Banjaluki seisoi odottaen samalla paikalla lipas kädessään, ilman että yövartijoita taikka santarmeja oli ohi kulkenut, tuli Aza ratsastaen hevosilla.
Nopeasti hyppäsi Banjaluki juoksijansa satulaan ja sitoi lippaan niin tiukasti kiinni, ettei hän millään tavoin olisi voinut pudottaa sitä. Sitte lähtivät ryövärien hevoset liikkeeseen.
Nopeassa ravissa ratsastettiin Bolgasin leiriä kohti, ryövärien vuorenrotkoon.
Oli ehtinyt tulla kirkas päivä, kun Banjaluki saapui varmaan piiloonsa.
Vanha ryöväri, jolle hän oli antanut määräyksen olla hänen sijaisensa, ilmoitti, että kaikki oli kunnossa.
- Ja se nuori tyttö? kysyi Banjaluki innokkaasti.
- On jo noussut ylös, vastasi ukko. — Hän on jo kysynyt sinua, herra, ja kuultuaan, ettet sinä ollut kotona, pyysi hän saada lähteä luolasta, minkä minä tietysti kielsin.
- Kuules ukko, huudahti nyt Banjaluki — kokoa kaikki toverimme luolaan, sillä minulla on jotain ilmoitettavaa teille, te saatte nähdä jotakin, jota ette ole koskaan ennen nähnyt.