Mutta ennenkuin eroat minusta, niin syö aamiainen seurassani, sillä tie Belgradiin on pitkä ja joskin se on turvallinen päivällä, niin tekee se kuitenkin sinulle hyvää, että syöt vahvan aterian, ennenkuin lähdet vaeltamaan.
Samassa alkoivat toisetkin miehet saapua luolaan ja Demeter Banjaluki käski heidän kattaa pöytään hyvä aamiainen niin pian kuin mahdollista.
Siitä syystä istuutuivat he suuren pöydän ympärille, pikari kulki miehestä mieheen, oivallisen teen tuoksu täytti maanalaisen huoneen ja pöydässä oli mitä hienoimmat ja voimakkaimmat ruokalajit.
Genia oli tuonut kamarista pikku Milanan. Lapsi oli iloinen eikä peljännyt ollenkaan näitä vieraita miehiä, söi rohkeasti ja Geniakin söi ja joi, sillä hän tiesi, että täällä annettiin mielellään ja hyvästä sydämestä.
- Viekää pois ruuat! käski nyt kapteeni. — Pyyhkikää pöytä hyvin ja pankaa siihen pehmeä, paksu liina.
Kun käsky oli täytetty, asetti hän keskelle pöytää lippaan, joka tähän asti oli ollut hänen jalkojensa juuressa.
- Tuhat tulimmaista, kapteeni, huudahti eräs miehistä — sinä näytät saaneen hyvän saaliin — mitä siinä lippaassa on? Kultaa, seteleitä, hopeatavaroita vai koristeita?
Sinä teet meidät todellakin uteliaiksi, kapteeni, sillä niin salaperäisellä tavalla et ole koskaan ennen näyttänyt meille saalistasi.
- Kultaa, seteleitä, hopeatavaroita vai koristeita! sanoi Banjaluki halveksien. — Tänä yönä en ole vaivannut itseäni sellaisilla pikkutavaroilla. Mutta, te saatte pian nähdä, mitä tämä lipas sisältää, kun vaan saan lukon auki. Kruunu se on, runsaasti koristettu hohtokivillä, safiireilla, ametisteilla, rubiineilla ja apaaleilla, kallisarvoisilla helmillä ja sisältää niin paljon kultaa, että ihminen tuskin voi kantaa sitä.
Tämä kruunu on miljoonien arvoinen ja jos tahdotte tietää, kuka sitä on kantanut, niin sanon teille, että vaan muutamia päiviä sitte koristi tämä kruunu Aleksanterin päätä, kun hän Draga Maschinin rinnalla seisoi alttarin edessä kirkossa.