Lazar nyökäytti päätään ja samalla kun kasvonsa vääntyivät ilkeään nauruun, mutisi hän:
- Teidän majesteettinne tulee olemaan tyytyväinen minuun. Tämä tyttö ei ole enää kenenkään tiellä. Ennen pitkää on hän oleva aivan vaaraton.
Sitte kääntyi hän Genian puoleen ja tarttui kovasti hänen käsivarteensa.
Genia tuijotti häneen kauhistuneena.
Oi kuinka hän nyt katui, että oli ollenkaan astunut konakiin, tähän taloon, jossa ei kammottu väkivaltaa, hänestä tuntui, kuin olisi ilmakin ollut täynnä rikoksia.
Genia koetti irtaantua hänen käsistään, mutta kauhu, jota hän tunsi, vei häneltä sekä puhe- että vastustuskyvyn, kun pyöveli kuiskasi nyt hänen korvaansa:
- Varo vaan, ett'et huuda, pikku kyyhkynen! Jos sen teet, panen suukapulan suusi eteen! Poliisipäällikkö Lazar on jo monta kertaa tehnyt nöyriksi sellaisia kuin sinä.
Eteenpäin, mars — seuraa minua, eläkä vastustele! No, miksi seisot siinä ja töllistelet kuningatarta?
- Ja tämä on sinun tahtosi, kuningatar Draga? kuului Genian huulilta ja hän katsoi kuningattareen tuijottavilla silmillään. — Sinä annat viedä minut pois, kuin olisin minä tehnyt rikoksen!
Mitä on teille sitte minun kanssani tekemistä, millä oikeudella te minua ahdistatte?