Ha, ha, tänään on hän juuri osottanut, ettei hän osota minkäänlaista ystävyyttä kuningattareeseen.
Ja vaikka hän niin tekisikin, niin — vihaa Draga tätä tyttöä, siitä ei ole epäilemistäkään.
Mutta olisiko hän voinut vihata ja vainota sitä, joka on pelastanut hänet kuoleman varasta?
Oi, minä onnetonhan tunnustin hänelle aivan avonaisesti, että toista rakastan — kuinka helposti saattoi Draga käsittää, että tuo toinen oli Genia von Sandorf.
Sielussani on sekasorto, jota on mahdotonta selvittää. Sen vain tiedän, että tuota tyttöä rakastan, enkä voi häntä koskaan unhottaa.
Stefan asettui penkille, jonka takana kohosi marmoripatsas. Siinä oli kuvattuna Amor nuoli jousen jänteellä.
— Sinä olet petollinen, uskoton jumala! huudahti nuori upseeri, katsoessaan kiviseen rakkaudenjumalaan. — Sinä pidät ilkeätä peliä ihmissydänten kanssa.
Miksi kerran veit tämän tytön minun tielleni, miksi tämän rakkauden vuodatit sydämeeni, kun minä vain onnettomaksi sen kautta tulen? — Niin vastaa siis minulle, Amori, onko Genia viaton? — Onko hän petturi?
— Sellainen hän on — hän on pettänyt sinut, Stefan Naumovitsch, kaikui täyteläinen ääni patsaan takaa. — Hän ei ansaitse, että sinä kauvemmin häntä ajattelet.
Nuori upseeri hypähti keveästi huutaen istuimelta.