Sellainen kansa on vaarallista, joka välttää seurahuveja. Ja Belgradin hovissa täytyy välttää kaikkea, joka saattaa epäluuloja herättää.
Stefan, lausui kuningatar lempeällä, sydämellisellä äänellä, — Stefan, miksi olet minulle niin vieras! Mitä olen tehnyt herättääkseni sinun vihaasi? Miksi olet Dragallesi noin vihainen?
— Minun Dragani? toisti Stefan, ääni kauhusta vapisten. — Älkää unhottako, hyvä rouva, että te olette toisen vaimo, ja että tuo toinen on kuningas!
— Anna minulle käsivartesi, Stefan! Menkäämme vähän kauvemmaksi puistoon! pyysi Draga. — Minulla on sinulle jotain sanomista. Oi, jo kauvan olen tuntenut ahdistusta sydämessäni, kun minulla ei ole ollut tilaisuutta puolustautua sinun edessäsi.
Mutta se suotuisa tilaisuus, joka tänään tarjoutuu, ei ole jätettävä käyttämättä.
Tuolla ylhäällä tanssitaan. Kuningasta ympäröitsee sadat ihmiset.
Minä luulottelin hänelle, että päätäni särki, jonka vuoksi pyysin päästä huoneeseeni.
Rakas Stefan, elä hylkää rukoustani! Tämä on ainoa, ensimäinen rukous, minkä pitkistä ajoista sinulta rukoilen.
Draga katsahti samalla häneen ihmeen leimuavilla silmillä, joista ilmeni syvä intohimo, niin paljon sisällistä hellyyttä, ettei Stefan kyennyt vastustamaan hänen toivomustansa.
Stefan ojensi Dragalle käsivartensa, ja he menivät yhdessä yhä syvemmälle puistoon.