Mutta sinä olet mies ja sinulla täytyy olla rohkeutta sanomaan minulle, millaiset sinun tunteesi ovat?
Sano siis minulle kaikki, minä voin kestää pahintakin!
Rakastatko sinä tätä Genia von Sandorfia, onko hän ryöstänyt minulta sinun sydämesi?
Hitaasti loi Stefan silmänsä alas ja katsoi maahan, jonka kuutamo peitti hopean valkoiseen verhoon.
- Sinä et vastaa minulle! huusi intohimoinen nainen. — No, sitte tiedän minä jo tarpeeksi. Millä on hän sinut vanginnut? Millä taikavoimalla on hän voinut kääntää sinun sydämesi minusta? Tuo kurja, joka petti sinut, joka piti petollista peliä sinun kanssasi.
Silloin Stefan ojentihe.
Nyt taikka ei koskaan näytti hetki olevan otollinen. Hän tahtoi urkkia koko totuuden ja tietää sen, joka täytti hänen sielunsa niin monella kysymyksellä.
- Draga, huudahti hän vapisevalla äänellä ja meni aivan lähelle häntä — minä vannotan sinua, sano minulle koko totuus! Onko se ihan totta, että Genia petti minut ja ystäväni? Onko hän se, joka varoitti sinua ja kuningasta?
- Mitähän se hyödyttäisi, jos vastaisin sinulle: kyllä, se on totta, hän on pettänyt teidät? Sinä et ehkä uskoisi, mitä sanoisin. Mutta kysy kuninkaalta itseltään, kysy häneltä, epäilemättä vastaa hän sinulle. Hän on omin silmin lukenut kirjeen, jossa Genia von Sandorf ilmaisee sinut, översti Maschinin ja Mistitschin, mainiten teidät salaliittolaisiksi, jotka vainositte minun henkeäni.
Nyt näet, kuinka hyvin tämä tyttö ansaitsee sinun rakkautesi! jatkoi Draga ivallisella äänellä, kun hän näki, että Stefan Naumovitsch painoi päänsä, kuin olisi hän saanut iskun keskelle sydäntään. — Unohda hänet, halveksi häntä! Karkoita kaikki ajatukset hänen suhteensa!