Täällä minun sylissäni avautuu sinulle autuuden taivas. Elä hylkää sitä, Stefan Naumovitsch! Sillä, Jumalan nimessä, minä olen tehnyt itselleni lupauksen olla hyvä ja tehdä Serbia onnelliseksi.
Uudelleen tahtoi Draga vetää hänet luokseen ja uudelleen kietoi hän kätensä Naumovitschin hoikan vartalon ympäri.
Mutta Stefan lykkäsi hänet kärsimättömästi luotaan ja lausui:
- No, kuule sitte koko totuus, Draga! Minä en voi rakastaa sinua, sillä sinä olet jo kuulunut toiselle. Ei sille miehelle, jonka kanssa nyt olet vihitty.
Oi, hänhän on myöskin petetty. Ja sinä olet sen tehnyt!
Sillä ennenkuin sinä tulit Aleksanterin puolisoksi, olit sinä kuningas Milanin rakastajatar, ja se se on, Draga Maschin, joka ikuisesti eroittaa minut sinusta!
Käheä huuto kuului Dragan huulilta, kun hän kuuli, että Stefan Naumovitsch tiesi hänen salaisuutensa, hänen elämänsä hirmuisen salaisuuden.
Hän horjui takaperin erästä puunrunkoa vastaan, muutoin olisi hän ehkä vaipunut maahan.
— Sinä tiedät — sinä tiedät — änkytti hän. — Sinä tiedät sen, onneton!
Kuka on uskonut sinulle tämän salaisuuden?
- Minä en ainoastaan tunne sinun salaisuuttasi, vastasi Stefan, tunkien terävän katseensa Dragan silmiin — minulla on todistuskin siihen!