— Kuningasta? sanoivat jyrkästi monet miehet yhteen ääneen. — Kirottu olkoon se, joka koskee kuninkaaseen! Hänen persoonansa on pyhä.
— Miksi tappaisimme kuninkaan? kysyi eversti Maschin. — Onhan hän vielä nuori; tuo musta noita-akka on vietellyt hänet helvetin konsteillaan, joilla hän ennen sokaisi veliparkani. En koskaan käyttäisi kättäni kuninkaan murhaan. Kun Draga kerran on poissa, on Aleksanteri kyllä hänet pian unhottava. Mutta, heitetään arpaa! Luutnantti Stefan Naumovitsch, sekoittakaa arvat lakissanne.
Tämä oli pian tehty.
Nuori upseeri, joka vast'ikään puhui kuninkaankin tappamisesta, repäsi kolmetoista lehteä muistikirjastaan ja kirjotti yhdelle niistä muutamia sanoja. Sitte kääri hän kokoon arvat ja heitti ne univormulakkiinsa.
— Sen joka vetää lipun, johon olen kirjottanut sanat: "Alas Belgradin letukka!" sen tulee tappaa Draga Maschin huomenna, kun tämä ajaa tuomiokirkkoon.
Ei yksikään sana tuosta kamalasta neuvottelusta jäänyt Genian kuulematta. Hän tunsi, että otsansa oli tuskan hiestä kostunut, hän tunsi pian tukehtuvansa. Ja kumminkaan ei hän liikahtanut paikaltaan, vaan painautui vielä lähemmäksi seinää, jottei yksikään liike jäisi näkemättä, yksikään tavu kuulematta siitä, mitä nyt viereisessä huoneessa tapahtui.
Kuka, kuka vetäisi nyt turmiota tuottavan arvan? Joskin hänen juonensa onnistuisi, joskin hän tappaisi Draga Maschinin… niin olisi hän kumminkin mennyttä miestä! Hänet telotettaisiin murhaajana, eikä kuningaskaan surressaan rakastettunsa kuolemaa armahtaisi.
Ja kummallista. Genia ei voinut selittää, mistä johtui, että yht'äkkiä yksi ainoa ajatus täytti hänen sielunsa, miksi hän lähetti Jumalan tykö juuri tuon rukouksen — ettei vaan hän siksi tulisi, tuo kaunis, nuori upseeri mustine kiharoineen ja pitkine, silkkimäisine kulmakarvoineen, ettei vaan Stefan Naumovitsch! Tämähän oli vielä niin nuori. —
Oi — nyt he vetivät arpaa; toinen toisensa perästä pisti kätensä lakkiin.
— Jätä vähintäänkin yksi arpa minullekin! huudahti Stefan Naumovitsch hilpeästi nauraen. — Minä en tahdo lähteä täältä tyhjin käsin. Minulla on yhtä suuri oikeus kuolla isänmaan puolesta.