Hetkisen Stefan mietti, ilmaisisiko kuka oli, mutta hän piti parempana vastakin olla vaan Helenen "rakas paimen."
Mutta varoittaa aikoi hän häntä — varoittaa tästä synnin ja viettelyksen pesästä, johon tuo suloinen lapsi oli astumaisillaan.
- No, rakas paimen, täytyykö meidän nyt erota? kuuli Stefan hänen sanovan. — No niin, hyvästi sitte, ja kiitoksia paljon siitä suuresta palveluksesta, jota olette minulle osottanut!
Hymyillen ojensi tyttö hänelle kätensä.
Ei, hän ei ollut ylpeä, vaikka hän nyt oli kuningattaren sisar.
- Neiti, sanoi Stefan hiukan vaivaloisesti, — se palvelus, jonka nyt teille tein, oli hyvin vähäinen ja mitätön.
Mutta minä tahtoisin tehdä teille toisen palveluksen, sanoa teille jotakin, joka olisi ehkä teille hyödyksi.
Neiti Lunjevica! Te aiotte Belgradin hoviin. Mutta tietäkää, että siellä tarvitaan paljon lujuutta, lujaa luonnetta ja paljon rohkeutta, voidakseen välttää tulemasta huonoksi ihmiseksi.
Tyttö katsahti hämmästyneenä.
— Hovielämä on täynnä huvituksia, jatkoi Naumovitsch. Mutta älkää antako loiston sokaista itseänne, älkää kuunnelko imartelijoita ja ennen kaikkia — älkää luottako kehenkään, ei edes — — —