Virta on tässä erittäin kaunis.
Siellä täällä kohoaa sinisestä vedenpinnasta pieniä saaria, muistuttaen uteliaita lapsenpäitä.
Yksi niistä on vähän korkeampi kuin toiset ja katsoo hymyillen pienempiä sisariaan.
Se on epäilemättä kaunein, ja — sillä on menneisyys, jota toiset saaret tuskin voivat vaatia itselleen.
Että sillä todellakin on sellainen menneisyys, todistaa eräs hyvin vanha raunio, joka kohoaa puiden keskestä, sen tuuheiden oksien ympäröimänä.
Se on vanha torni, joka on seisonut siinä monta vuosisataa, mutta on nyt hyvin rappeutunut.
Serbiassa kutsutaan sitä Janitschartorniksi.
Tätä nimeä käyttävät ne, jotka ylipäänsä vielä jotain tietävät vanhan tornin olemassa olosta, sillä vaikka sillä kerran on ollut hyvin tärkeä tehtävä maan historiassa, niin on se joutunut vähitellen unohduksiin sen hirmuisen tapauksen jälkeen, joka siellä kerran tapahtui.
Se tapaus, joka on eroittamattomassa yhteydessä saaren historian kanssa, oli niin hirmuista laatua, että Belgradin ja läheisten kylien asukkaat ovat karttaneet koskaan astua saarelle.
He ovat myös antaneet saarelle nimen sellaisen, joka todistaa, ettei se ole hyvässä maineessa. Sitä kutsutaan näet "kuolleitten saareksi."