Ja äkkiä huusi hän:
— Sylva, tule tänne.
Aza katsoi melkein närkästyneenä äitiinsä, joka proosallisella muistutuksella karkotti koko runollisuuden.
Sylva ja Aza menivät heidän luoksensa.
— Kas tässä, mitä kaislikosta löysin, lausui Aza, ottaen esille pienen rasian, jonka ojensi Demeterille.
— Siinä on liinainen lappu, johon varmaankin on jotakin kirjotettuna, mutta jota en voi lukea, lisäsi hän välinpitämättömänä.
Demeter otti rasian ja avasi sen. Rasiassa oli likainen liinavaatteen kappale, peitetty punaisilla veriviivoilla.
Hän päästi hämmästyksen huudon.
— Mistä sen löysit? kysyi hän kiihkeästi.
— Se oli vedenpinnalla, kun olin alhaalla venettä katsomassa.