— No, voitteko ajatella, Lazar, miksi kreivitär on tullut tänne. Joo, ainoastaan etsimään lastansa.
— Ha, ha, tietysti, sanoi Mandelblüt nauraen, tietysti hän etsii lastansa.
— Mutta hän ei saa lastansa löytää, huusi Draga niin kovalla äänellä, että Mandelblüt säikähtyneenä heilahti koneesta taaksepäin. — Siitä meidän molempain, Lazar, tulee huolehtia, sillä muutoin olisi sekä teille että minulle kauheita seurauksia siitä, jos kuningas saisi tietää, että olemme vieneet Genia von Sandorfin kuritushuoneeseen hulluinhuoneen asemasta, johon minä kuninkaalle vakuutin tytön toimittavani.
"Ahaa, siis kuritushuoneeseen!" ajatteli Mandelblüt. "Eipä ole hullumpi saalis! Ja äiti etsii tytärtänsä. Rahaa, helisevää mynttiä!"
— Lazar, tyttö ei saa hetkeksikään jäädä kuritushuoneeseen, jatkoi kuningatar innokkaasti. — Sentähden käsken minä, että te annatte tuoda Genia von Sandorfin kuritushuoneesta tänä iltana, heti kun hämärtää.
Minä telefoneeraan itse kuritushuoneen hoitajattarelle ja käsken hänen jättämään Genia von Sandorfin sille, joka tänä iltana hoitajattaren luokse saapuu ja lausuu hänelle tunnussanan: "Päätön mies."
Oletteko käsittänyt, mitä nyt sanoin, Lazar?
— Jaa, teidän majesteettinne, vastasi Mandelblüt, hetkeäkään epäillen.
— Tunnussana on: "Päätön mies." Mutta mitä pitää minun sitte tehdä
Genia von Sandorfille?
— Merkillistä, kuinka teidän äänenne, Lazar, kuuluu telefoonissa muuttuneelta. Luulisi todellakin puhuvansa aivan toisen henkilön kanssa.
"Jumala varjelkoon minua!" mutisi Mandelblüt itsekseen, kääntäen kasvonsa pois telefoonista. Jos hän vain saisi tietää asian todellisen laidan, niin olisin hukassa.