— Kunhan vaan teidän majesteettinne suvaitsee käskeä, mitä Genia von
Sandorfin kanssa on tehtävä.
— Puhukaa hiljemmin, Lazar, minäkin hiljennän ääntäni mahdollisuuden mukaan. Mutta toivottavasti kumminkin kuulette, mitä sanon.
Kyllä, tunnettehan Janitschartornin "Kuolleitten saarella"?
- Taaskin "Kuolleitten saari!" mutisi Mandelblüt. Sitte sanoi hän kovemmalla äänellä:
— Kyllä, teidän majesteettinne, tarkoitatte kai tuota turkkilaisten aikuista rauniota?
— Aivan oikein. Viekää tyttö sinne! Saarella ei ole yhtään ihmistä, siksipä ei johdu kenenkään mieleen, että Genia von Sandorf olisi tuonne torniin suljettu. Antakaa hänelle luotettava vartija, ihminen, johon ehdottomasti voitte luottaa, ja pitäkää sitte Genia siellä niin kauvan vangittuna, kunnes olen kerinnyt lähemmin määrätä!
— Niinkuin teidän majesteettinne käskee. Genia von Sandorf suljetaan jo huomenna vanhaan torniin.
— Minä kiitän teitä, Lazar, toimikaa niin nopeaan ja varovasti kuin mahdollista ja pitäkää ennen kaikkia asiamme salassa, niin on virkauranne oleva loistava.
— Minä olen ja pysyn teidän majesteettinne tottelevaisimpana palvelijana, vakuutti Mandelblüt, useampia kertoja kumarrellen telefoonin edessä.
Sitte kuuli hän lyhyen soiton ja kone oli suljettu, kuningatar oli siis puhelimen edestä poistunut.