Näin sanoen oli juutalainen vetäytynyt ovelle. Hän vielä kerran kumarsi ja hävisi sitte, riemuitseva ilme liiaksi mehevillä huulillansa.
- Hän on kerrassaan sopiva mies, sanoi Lazar itsekseen sytyttäen papyrossin.
Hänen ilmoituksensa tänään oli huvittava ja ehkä suurestakin merkityksestä.
Vai niin, Nicodem Lunjevica on kyllästynyt pikku Ninetteen ja katselee toista rakastajatarta ja tätä toista etsii hän "Kuolleitten saarelta."
Tämä saari on siis asuttu?
Ah, tässä on salaisuuksia, joista minun täytyy ottaa selko! Ehkäpä voin siten tehdä pikku ranskattarelle palveluksen, vapauttamalla hänet kilpailijastaan. Siinä tapauksessa hän kyllä lahjoittaa minulle rakkautensa, josta hän tähän asti on ollut niin kitsas.
Mutta olenpa, peijakas vieköön, tehnyt tänään tarpeeksi työtä! Nyt lähden Hôtel de Parisiin syömään päivällistä ja sitte —
Se lienee ollut hyvin mieluisa matka, jonka poliisipäällikkö aikoi tehdä päivällisen jälkeen, sillä hänen suunsa vääntyi suloiseen hymyyn.
Hän painoi virkalakin päähänsä, asetti miekan vyölleen ja lähti ulos virkahuoneestaan, jonka hän huolellisesti lukitsi.
Kun hän tuli odotushuoneeseen, istui Heinrich Rabe, hänen kirjurinsa, yhä vielä pöytänsä vieressä, eikä katsonut ylöskään niistä papereista, joita hän oli kirjoittamassa.