Kreivitär meni tyvenesti kirjoituspöydän ääreen, otti pari seteleistä ja ojensi ne Mandelblütille sanoen:
— Tästä saatte ilmoituksestanne.
Mutta kuka on tuova Genian kuritushuoneesta, kun ottaa lausuakseen johtajattarelle tunnussanan?
— Kuka, huudahti Mandelblüt? — aina se, joka kysyy. Ajattelen, että te rouva kreivitär itse menette, ettehän tarvitse sanoa, että olette tytön äiti, jos se teistä tuntuu pahalta. Te sanotte aivan yksinkertaisesti: Päätön mies, niin kaikki käy, niin kuin teille olen sanonut. Minä tahdon itse olla päätön mies, ellei kaikki nimenomaan tapahdu tällä tavalla. Tänä iltana on tyttärenne vapaa ja te matkustatte hänen kanssansa Wieniin ja koko juttu on unhotettu.
Muutoin, eihän sitä kukaan tiedä, että neiti on ollut seikkailuilla
- Menkää nyt tiehenne! kuiskasi kreivitär von Sandorf, mielenliikutuksesta läpiväsyneenä. — Poistukaa ja jättäkää minulle kaikki muu tehtävä.
Jos minun onnistuu pelastaa tyttäreni, niin voitte te täältä minun luotani noutaa jälellä olevat kolme tuhatta frangia. Te kaiketi luotatte minuun?
— Ettäkö luotan kreivittäreen! — Sepä vasta kysymys. Nuo kolmetuhatta frangia ovat yhtä hyvässä säilyssä täällä kuin minun luonani.
Ja täten ei minulla enää ole muuta tehtävää, kuin toivoa teille rehellisesti kaikkea hyvää. Jos vastedes tarvitsette Mandelblütia, niin muistakaa, että hänet tavataan "Zum Bojaren" ravintolassa!
Kreivitär ainoastaan teki käden liikkeen sanoakseen jäähyväiset, ja
Mandelblüt vetäytyi takaisin ovelle.